Antamisen ihanuus

Näin joulun alla antamisen teema nousee esille ehkä enemmän kuin muulloin. Siksi tekee mieleni jakaa joitain ajatuksia aiheesta. Tässä eräänä aamuna majapaikassani lueskelin Tiede-lehteä, ja siinä sattui olemaan artikkeli antamisesta ja sen vaikutuksista ihmismieleen. Olin jo aiemmin mietiskellyt aihetta, ja suunnitellut kirjoittavani siitä; tämä artikkeli sai minut tarttumaan toimeen.
Koska olen suuria linjoja ja kokonaisuuksia paremmin kuin yksityiskohtia ja nippelitietoa hahmottava ihminen, en nyt mitenkään muista artikkelin kirjoittajaa, saati tutkijan nimeä, jonka tekemään tutkimukseen artikkelissa viitattiin. Tutkimuksessa tultiin kuitenkin samaan tulokseen kuin itse olen tullut: antaminen tekee hyvää ihmiselle. Koehenkilöt tulivat onnellisemmiksi antaessaan muille kuin antaessaan jotain itselleen. Toki se kun saa jotain joltain toiselta; vaikkapa lahjan, kahvihetken, halauksen tai hymyn, tuntuu myös hyvältä. Antaessaan luo tilanteen, jossa kaikki saavat. Muistetaan siis arjessa antaa lähimmäisillemme. Tarjoa lounas ystävälle, jolla on rahat vähissä, anna rahaa tarvitsevalle;  romanikerjäläiselle voit antaa vaikka kupin kuumaa teetä ja pullan, jos epäilet rahojen menevän johonkin minne et halua niitä antaa. Anna hymy ohikulkijalle, anna voimahalaus tukea tarvitsevalle, anna paikkasi jonossa kiireiselle, anna istumapaikkasi , anna siemeniä linnuille, anna mitä ikinä hetkessä onkaan sinun annettavissasi.
 Itse sain juuri eilen antaa bussirahat pennittömälle opiskelijapojalle, ja hyvä fiilishän siitä itsellekin tuli.
se, joka antaa elää yltäkylläisyydessä. Antamisen iloa ja rauhaisaa joulunaikaa <3

Ketä varten sinä oiken elät?

Kävin I love me-messuilla näyttämässä käpäliäni kirologille, joka sitten tulkitsi persoonallisuuttani. Tulkita oli todella erilainen kuin mitä olin ajatellut sen olevan, mutta ei siitä tässä sen enempää. Se minkä tulkinnasta poimin tähän hetkeen, oli kirologin kysymys " Ketä varten sinä oikein elät?"
Tämä kysymys nousi eilen mieleeni, ja olen tarkastellut asiaa omalla kohdallani.
Kuinka usein sitä ajatteleekaan liikaa muita ihmisä, kun on oman elämänsä suhteen tekemässä uusia ratkaisuja. Sitä miettii puolisoaan , työnantajaansa, ystäväänsä, lapsiaan tai vanhempiaan ; miten heille sopisi se mitä haluan tehdä. Tietenkin läheiset ihmiset pitää ottaa huomioon, mutta on hyvä muistaa, että elämme kukin omaa elämäämme, ja se mikä tekee minulle hyvää ei todellisuudessa ole keneltäkään muulta pois, päivnvastoin.

 Ajattellaan vaikka, että työssä käyvä perheenäiti haluaakin jäädä opintovapaalle lähteäkseen opiskelemaan alaa, jonka huomaa kiinnostavan, kun ei enää viihdy työssään. Hänen siirtymisensä työelämästä opiskelijaksi vaikuttaa tietenkin tuntuvasti perheen talouteen, ja tämä saattaa herättää vastustusta ideaa kohtaan hänen puolisossaan, ja mahdollisesti muutenkin lähipiirissä. Tai ajatellaan, että lapseton  työssäkäyvä aviopari päättää irtisanoutua työpaikoistaan, ja lähteä
maailmanympärysmatkalle. Heidän työnantajansa, ja vanhempansa saattavat pitää heitä hulluina.
Tai ajatellaan, että parikymppinen nainen haluaa perustaa perheen ; tänä päivänä se on epätavallista, ja yleisesti ajatellaan, että parikymppisen naisen raskaus on vahinko. Hänenhän olisi järkevintä opiskella itselleen ammatti ja hankkia työpaikka. Esimerkkejä kompromisseista -omassa elämässä, ja tuttavapiirissä - varmaan löytyy jokaiselta. Varmasti jokainen meistä muistaa myös miltä tuntuu, kun tekee itselleen oikean tuntuisen valinnan.

Se, että ihminen uskaltaa seurata sydäntään ja toteuttaa unelmiaan ei ole yhtään hullua. Meillä on tällä kierroksella käytettävissämme sellaiset noin kahdeksankymmentä vuotta elinaikaa ihmiskehossa maapallolla. Mielestäni se on hullua, että tuhlaisimme tuon ajan käyden töissä velvollisuudentunnosta, tai opiskelemalla johonkin tiettyyn ammattiin , koska vanhempamme haluavat niin, tai ylipäätään pitäisimme kynttiläämme vakan alla, että kukaan ei suutu, tule kateelliseksi tai pidä meitä outoina.

Usein olemme hukanneet elämän varrella todellisen itsemme, ja unohtaneet, mitä oikeastaan edes haluamme elämässä tehdä. Itse olen alkanut varata  enemmän aikaa itseni tutkiskelulle ja kuuntelemiselle, ja itseäni miellyttävien hyödyttömän tuntuisten asioiden tekemiselle. Irtisanouduin toisesta osapäivätyöstäni saadakseni konkreettisesti  enemmän aikaa käyttööni kaikkeen edellä mainittuun, vaikka talouteni onkin epävakaalla pohjalla, eikä se kaiketi olisi ollut järkevää.Olen alkanut taas piirtää, maalata ja kirjoittaa, vaikka en näekään, että miten tästä kaikesta voisi olla "oikeasti" hyötyä minulle.  Huomaan, että minusta on tullut rauhallisempi ja tyytyväisempi tämän kaiken myötä. Olen myös alkanut luottaa elämään enemmän, ja elämä onkin osoittautunut luottaumksen arvoiseksi. En väitä, että olisin täysin vailla huolia, mutta suunta tuntuu oikealta.

Suosittelen lämpimästi tutkimaan omia valintoja, ja kuullostelemaan mikä omassa elämässä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Vaikka tuntuisikin siltä, että asioita on miltei mahdoton muuttaa, niin on nyvä muistaa , että se ei ole totta! Kaikki on mahdollista! On sallittua ja jopa suotavaa elää itseään varten.
Vapauttamalla itsesi vapautat myös muut.

vain nyt voin olla tyytyväinen

Vielä pari viikkoa sitten olin hyvin tyytymätön elämäntilanteeseeni. Miten voi olla niin, että olen tämän ikäisenä lapseton sinkku, jolla on menoja enemmän kuin tuloja. Tuntui, että ympärilläni kaikilla on paremmin: rahaa yllin kyllin, tai ainakin riittävästi, lapsia vähintäänkin tulossa, ellei jo olemassa, hyvät puolisot, mielekäs työ, jos ylipäätään tarvii tehdä töitä, ja mitä kaikkea vielä keksinkään. Negatiiviset tunteet hallitsivat mieltäni lyhyiden valoisien hetkien lomassa.
Sitten silmäni kuitenkin aukesivat näkemään totuuden : samaa mielen luoma draamaa me kaikki kuitenkin elämme, olivat puitteet sitten mitkä hyvänsä. Se, jolla on mitä minä haluan, on kuitekin tyytymätön johonkin. Ehkä vanhemmuus tuntuukin raskaalta; aikaa itselle ei tunnu löytyvän, tai vauva valvottaa yöt. Ehkä sitä mielekästä työtä onkin liikaa tai liian vähän, tai hyvällä puolisolla pyörivät työasiat mielessä, niin, ettei hän pysty olemaan läsnä toiselle. Aina on olemassa jotain , mihin voin olla tyytymätön, ja mikä vie mielenrauhan.
Minuun teki suuren vaikutuksen, kun kuulin Nelson Mandelan elämänkerrassaan kertoneen vankilassa vietettyjen vuosien olleen hänen elämänsä parasta aikaa. Ei elämässä lopulta ole kyse siitä, miten meillä menee fyysisellä tasolla, vaan siitä miten hyvin ymmärrämme todellisen olemuksemme , ja elämän todellisen luonteen. Toki on sallittua luoda toimivat ulkoiset puitteet maanpäälliselle olemassaololleen. Se tarkoittaa kuitenkin eri ihmisille todella erilaisia asioita, ja on täysin turhaa vertailla itseään muihin. Lähtökohtammekin , joista lähdemme elämäämme luomaan, voivat olla hyvinkin erilaisia.
Tajusin, että voin olla tyytyväinen ekämääni vain nyt. Ei ole mitään sitku; on vain nytku. Let's make the best out of it!

Kontrolloinnista

Tänään töissä ,hetkellä jona ei tapahtunut mitään, kävin astro.fi-sivustolla ja kysyin tarot-korteilta missä menen nyt. Nostin lanttien seiskan, ja koska tulkinta oli niin oivallinen tähän hetkeen, haluan jalaa sen tässä sanasta sanaan :
 " Olet kylvänyt siemenet. Nyt voit rauhassa odottaa ideoiden, ihmissuhteiden, asioiden ja tilanteiden itämistä ja kasvua. Nojaa rauhassa  haravan varteen tai ainakin niin rauhassa kuin pystyt. Sinun on  aika nauttia asioiden kypsymisestä omaan tahtiinsa. Voit rentoutua ja nauttia elämäsi kauneudesta. Ei ole mitään kiirettä. Nauti olemisesta. Saatat turhautua, kun asiat eivät etene oman mielesi mukaisessa vauhdissa. Rentoudu kuitenkin yhä uudelleen siihen, että elämässäsi kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Luota elämään. Tällainen seesteinen kausi on hyvä käyttää elämään luottamisen syventämiseen. Huomioi kuinka elämässäsi monet asiat ovat ajan kuluessa selittämättömällä tavalla  loksahdelleet paikoilleen. Iloitse siitä ihmeellisestä älykkyydestä, joka on kaiken takana. "

Juuri tällaista muistutusta kaipasinkin tähän hetkeen. Sitä niin mielellään kontrolloisi kaikkea elämässään; päättäisi koska on toiminnan aika, ja koska aika levätä , keitä ihmisiä omaan elämänpiiriin kuuluu ja miten asioiden pitäisi olla ja mennä. Pahimmillaan sitä jopa projisoi kontrolloinnin tarvettaan muihin ihmisiin, etenkin niihin lähimpiin. Mikä helpotus päästää irti kontrolloinnista ja sen sijaan luottaa elämään.
Let go let God.

Ihanat auttajat

On se niin ihanaa, ettei tarvi pärjätä omillaan. Että voi pyytää apua kun sitä tarvisee.

Ihan missä tahansa asiassa voi aina kääntyä jonkun puoleen. 

Itselläni oli tässä viime viikonloppuna epämääräisen hankala olo, ja jotenkin tunsin, että kannan aikamoista taakkaa harteillani , kuin reppua täynnä negatiivisia tunteita kaukaa menneisyydestäni, mutta en kuitenkaan päässyt niihin käsiksi. Menin sitten Karim Khalefin parantava hengitystyöskentely-nimellä kulkevaan hoitoon, jossa käytetään apuna tiettyä hengitystä, eteerisiä öljyjä , jalokiviä, musiikkia ja vähän kaikkea. Hankalan olon ytimessä oleva tunne nousikin sitten hoidon aikana pintaan, tunnistin sen ja annoin sen mennä. Olo oli hoidon jälkeen vapaa ja tasapainoinen.

Toki on tärkeää työskennellä itse hankalien olojen kanssa, kysellä itseltään hyviä kysymyksiä meditaatioissa ynnä muuta, mutta kyllä teki hyvää toisen ihmisen vilpitön läsnäolo ja auttamisen intentio tälläkin kertaa!

Itse hoitajana koen myös hoidon tekemisen aina itseäni eteenpäin vieväksi. Ennen kuin voin auttaa toista on minun astetettava sivuun pienen minäni ongelmat ja asetuttava omaan Minä Olen läsnäolooni tai miksi sitä sitten haluaakin kutsua. Ilman muuta se on tervehdyttävää myös hoitajalle. 

Joskus apua tarvitsee johonkin käytännön asiaan, joka ei etene kun tarvittavaa osaamista ei itseltä löydy.  Vaikkapa nettisivujen luomiseen tai lampun kattoon kiinnittämiseen. Mikä onkaan silloin vapauttavampaa kuin pyytää ja saada apua. Aina on joku , joka osaa ja voi auttaa! Muutettuani vuosia sitten Karviasta takaisin Turkuun , ja lyhyen ajan sisällä isosta kaksiosta pieneen yksiöön, en tiennyt ketään, joka olisi voinut auttaa muutossa. Konsan Kartanolla käydessäni pari minulle tuntematonta miestä oli remppaamassa navetan vinttiä; kysyin sitten heiltä, että liikenisikö muuttoapua, ja liikenihän sitä : ) Pyydä niin sinulle annetaan.

Toisinaan suuren helpotuksen ja avun tuo kun joku ystävä tai Elämän lähelle tuoma henkilö vain on läsnä ja kuuntelee.


Muista antaa itsellesi lupa pyytää apua! Olet sen arvoinen. Ollaan ihania auttajia ja avunsaajia.

Hetkessä eläen

Läsnäolo on varmaan yksi tämän päivän " kuumimmista " aiheista henkisen kasvun ja hyvinvoinnin aihepiirejä käsittelevissä lehdissä, blogeissa ja tapahtumissa. Läsnäoloa opettaa ja opiskelee yhä useampi. Se on oikein hyvä asia, mutta ei tee läsnäolosta ja hetkessä elämisestä yhtään sen helpompaa kuin se on ennenkään ollut.  Elämämme modernissa ns. hyvinvointiyhteiskunnassa on nopeatempoista, ja täynnä  ärsykkeitä ja sekä ulkopuoleltamme tulevia että mielestämme kumpuavia odotuksia ja vaatimuksia. Omalla kohdallani tämän hetken suurin haaste hetkessä elämiselle ovat juurikin nuo odotukset ja vaatimukset, etenkin ne , joita oma mieleni minulle esittää.
Aina välillä elämässä kokee nousukausia, jolloin mennään hyvällä vauhdilla vaikeasta tai haastavasta elämäntlanteesta kohti parempia aikoja. Olen omassa elämässäni päässyt selville vesille ikävästä karikosta. Nyt soutelen tyynellä merellä kohti paratiisisaarta, mutta koen turhautumista kun sitä ei vielä horisontissa selvästi näy. Eli kaikki on hyvin, mutta minun on ollut vaikea huomata sitä. Ajatukseni ovat olleet tulevassa, visiossani siitä miten olisi vielä parempi. Olen antanut liikaa huomioita sille , mitkä toiveeni ovat vielä toteutumatta, ja mitkä asiat eivät ole niin kuin haluaisin. Ystäväni hiljattain muistutti minua siitä, että olenhan saavuttanut juuri sen tilanteen minkä muutama kuukausi sitten asetin tavoitteekseni. Vasta nyt silmäni ovat avautuneet näkemään sen. Minulla on kaikki hyvin nyt. Elämä voi joskus olla tasaista, eikä aina tarvi ulkoisesti tapahtua kovin paljon.

Haaveilen vielä tässä elämässä pitäväni taidenäyttelyn, jossa on näytteillä omaksi ilokseni maalaamiani tauluja. Aiheistakin on jo visioita. Aloin lukea Tove Janssonin hiljattain julkaistua elämänkertaa, ja ahdistuin siitä, että hän oli tuottelias monilahjakkuus, ja minä en ole hetkeen kuin vähän harjoitellut kynän ja pensselin pitelyä : )  . Oikeastaan melkein masennuin, kun en sitten kirjan inspiroimana piirtämään ryhdyttyäni  saanutkaan aloittamastani muotokuvasta heti valmista. Sitten tajusin , että olin ihan väärällä motiivilla tekemässä. En todellakaan alkanut piirtää omaksi ilokseni, vaan yritin väkisin saada aikaiseksi jotain, mikä tyydyttäisi egon tarvetta olla jotain, mitä voi nimittää taiteilijaksi.
Nyt kiitän kirjaa siitä, että  sain inspiraation raivata arjestani aikaa itselleni luontaiselle kuvien tekemiselle. Nyt haasteeni on tunnistaa tuolle toiminnalle otolliset hetket; että en vaikkapa päädykin vuokraamaan elokuvaa mieheni kanssa kun tuntuu siltä, että kuvia vosi lähteä syntymän tai toisaalta päätä , että keskiviikkona kello 14.45 maalaan tunnin ja vartin.

Kun oikeasti olen läsnä voin seurata sisältäni nousevia impulsseja , ja toimia sitten tilanteen mukaisesti. Voin saada jonkun hyvän idean, ja toteuttaa sen kun on otollinen hetki: se voi olla heti tai se voi olla myöhemmin, tai sitten ideaa ei tarvikaan toteuttaa.Kun elän hetkessä , elämä on kevyttä. En murehdi sitä mitä en voi tehdä nyt, vaan nautin siitä mitä teen juuri nyt., mitä olen juuri nyt. Voin tehdä suunnitelmia, voin asettaa tavoitteita, mutta minun ei tarvitse kiinnittyä niihin, jolloin ne estävät elämänenergian vapaan virtauksen. Voin olla vapaa tässä ja nyt, hetkessä eläen.

Vapaus valita

Joskus unohdamme, että meillä on vapaus valita. Teemme jotain, mistä emme pidä, ikäänkuin se olisi ainoa vaihtoehtomme. Silloin tällöin onkin hyvä poistua omalta mukavuusalueeltaan, se kasvattaa meitä ihmisinä. Timantitkin syntyvät valtavassa paineessa. Koko elämää ei kuitenkaan ole mielekästä viettää siellä mukavuusalueen ulkopuolella. Onhan meillä sentään oikeus nauttia elämästä.
Olen luomassa omasta elämästäni sellaista , missä oikein hyvin viihtyisin, ja toivon voivani inspiroida muitakin kohti oikeasti hyvää elämää. Yksi askel hyvään elämään on hyvien valintojen tekeminen.
Teemme valintoja joka päivä monta kertaa päivässä. Valitsemme  herätä johonkin tiettyyn aikaan , valitsemme aamutoimemme, valitsemme mitä tehdä päivän aikana, miten syödä ja mitä ajatella sekä miten toimia näin muutamia valintoja mainitakseni. Minulla on vapaus nukkua pitkään, pukeutua kiireessä eriparisukkiin ja syödä aamianen lennossa , että ehdin ajoissa töihin. Jos en pidä kiireestä voi valita laittaa herätyskellon aiemmin soimaan ( ja mennä vaikka edellisenä iltana aiemmin nukkumaan ), ja istua hetkeksi meditoimaan, tehdä pari asanaa tms tai vaan hengittää muutaman kerran syvään ja katsella ikkunasta aukeavaa maisemaa. Jos en pidä aikaisista herätyksistä, voin valita järjestää työni ja aikatauluni niin, että minun ei tarvitse herätä aikaisin. Usein ajattelemme, ettemme voi valita tällaisia asioita. Mietimme, että minun työni alkaa kahdeksalta, ja työpaikalla on oltava silloin. Olemme kuitenkin itse valinneet hakea juuri kyseiseen työhön. Voimme joka päivä uudelleen katsoa, että palveleeko tämä työ minua nyt. Ehkä on mahdollista vaikuttaa työaikoihinsa. Kaikkea voi ehdottaa. Jos ehdotus ei mene läpi, voi katsoa, että onko kuitenkin ok jatkaa työskentelyä samassa paikassa, vai olisiko työpaikan vaihtaminen paikallaan. Voimme aina valita uudelleen. Joskus on hyvä vaihtoehto tehdä työtä , joka ei ehkä ole unelmatyö, mutta kelvollinen, ja hyvä tulonlähde, jos vaihtoehtona on taloudelliset vaikeudet, joista aiheutuu stressiä. Silloin on kuitenkin hyvä, että kyseessä on tietoinen valinta, ja yhä muistaa , että on vapaus valita toisinkin. Jos tuntuu parhaalta vaihtoehdolta lopettaa työsuhde,sekin on aina mahdollinen valinta .Ehkä raha on kertynyt säästöön, tai tilanne sallii elää työttömysspäivärahalla, tai löytyy uusi työ, tai on vain aika lopettaa se työ ja katsoa mitä Elämä tuo tilalle.
Ajatusten valitseminen ei aina onnistu. Ajatukset kulkevat  helposti samoja uria pitkin. Voimme kuitenkin valita tarkkailla ajatuksiamme ja pikkuhiljaa opetella valitsemaan päämääriämme parhaiten  palvelevia ajatuksia.
Kun ajatuksemme pikkuhiljaa muuttuvat positiivisemmiksi, myös toimintamme muuttuu automaattiseksi hyvää kohti vieväksi. Kun ajattelemme hyvää itsestääme, elämästämme ja muista ihmisistä, alamme kohdella itseämme ja muita paremmin, ja tehdä niitä parempia valintoja. Joskus hyvä valinta on lähteä pois jostain tilanteesta, joskus se on jäädä tilanteeseen ja muuttaa oma asenne. Joskus on hyvä valinta hemmotella itseään leivoksella, joskus hyvä valinta on jättää leivos syömättä ja nauttia marjasmoothie sen sijaan. Ja lopulta meillä on täysi vapaus tehdä myös se valinta jonka tiedämme johtavan huonoon oloon, riitaan , rahavaikeuksiin tai kiireeseen. On suuri haaste ja valtava voimavara tiedostaa valinnan vapaus.
Tehdään hyviä valintoja <3

Rauhan tila

Valintani johdattivat minut haastavaan elämäntilanteeseen viime vuoden loppupuolella. Yhtäkkiä huomasin , että laskuja on paljon enemmän kuin rahaa millä maksaa. Laskuja putosi postiluukusta harva se päivä, sellaisia odottamattomiakin, joita yrittäjälle aina välillä verottajalta tulee. Sain kyllä työtilaisuuksia, mutta aivan muulta kuin omalta alaltani , ja kaiken sen raskaan raadannan jälkeenkään rahatilanteeni ei näyttänyt yhtään sen paremmalta. Negatiiviset ajatukset pyörivät päässäni jatkuvasti. Olin katkera ja vihainen, ja kateellinen "muille", joilla asiat ovat paremmin; joilla on avokätiset vanhemmat, hyväpalkkainen työ tai hyvin toimeen tuleva puoliso. Kaikesta saamastani tiedosta ja vuosien meditaation harjoittamisesta huolimatta en saanut negatiivisia ajatuksiani kuriin. En pystynyt näkemään mitään hyvää missään,parisuhteessanikaan. Olimmekin eron partaalla varmaan muutaman otteeseen, vaikka emme edes pääseet näkemään toisiamme pitkiin aikoihin, tai ehkä juuri siksi
.
Lopulta kyllästyin rypemään itsesäälissä ja olin valmis päästämään irti ilonpilaaja-energioista. Hyväskyin ajatuksen, että sitä saa mitä tilaa. Olin tilannut tällaisen tilanteen elämääni, koska haluan kokea sisäistä rauhaa ulkoisista olosuhteista riippumatta. Minulle, joka olen aina hoitanut laskujen maksun ajallaan, ja pitänyt  laskujen maksua ajallaan jopa tärkeämpänä kuin sitä, että kaapeissa on ruokaa, tämä äärimmäinen tilanne on ollut voimakas opetus. Valoa alkoi näkyä vasta kun tietoisesti tyhjensin mieleni negatiivisista ajatuksista, ja aloin keskittyä positiiviseen. Päätin nähdä kaiken sen mikä elämässäni on hyvää nyt, ja päätin pitäytyä hyvissä fiiliksissä, rauhan tilassa. Kuin ihmeen kaupalla aloin saada pyyntöjä tuurata joogatunteja ja ihmiset alkoivat taas kysellä hoitojen perään. Tietenkin olen ajoittain pudonnut pohjamutiin, mutta en ole enää jäänyt sinne rypemään. Huoli tulevasta on vienyt pois tästä hetkestä, mutta aina minua on autettu muistamaan , että rauhan tila, jossa olen vapaa huolista, löytyy sisältäni ja on muutaman syvän hengityksen päässä.

En ole vieläkään saanut kaikki laskuja ja mätkyjä ynnä muuta kokonaan maksettua, mutta kaikki on hoidossa, ja luotan täysin siihen, että yltäkylläisyys on osani. En anna tilanteen pilata fiiliksiäni, ja uskallan taas haaveilla jopa matkasta Englantiin!Rakkauskin kukoistaa ja saamme nyt asustella samassa osoitteessa.
 Elämä on luonteltaan sellaista, että joskus voitetaan lotossa, toisinaan haetaan avioeroa ja välillä amputoidaan jalka ; ) Kaikkiin elämän tapahtumiin emme voi vaikuttaa, mutta siihen miten päätämme suhtautua niihin voimme aina vaikuttaa. Pysytään rauhan tilassa ja ilossa <3

tanssien iloon

Minulla oli pitkään mielessäni aihe , josta halusin blogissani kirjoittaa,  mutta en tuntunut löytävän aikaa sen olemassoloon saattamiseksi. Kun sitten istuin alas kirjoittamaan, en saanutkaan näytölle pakerrettua paria riviä enempää. Vasta nyt tajusin, että kyseisen aiheen työstäminen omassa elämässäni on parhaillaan meneillään niin voimakkaana, että en voi jakaa siihen liittyen mitään, mistä kukaan voisi inspiroitua :)
Hyväskyttyäni kyseisen tosiseikan kumpusi sisältäni toinen aihe.

Eräänä iltana jäin pahasti kiinni negatiivisten ajatusten vatvomiseen mielessäni. Kaikki tuntui olevan huonosti . Päätin kuitenkin harjoitella itämaista tanssia hetken verran. Laitoin musiikin soimaan, ja harjoittelin joitain liikkeitä ja sitten aloin hakea omaa tapaani tanssia itämaisittain, improvisoiden. Siinä sitten vierähtikin tovi tanssiessa. Kun lopetin huomasin negatiivisten ajatusten kaikonneen. Olin taas iloinen ja hyväntuulinen.Ihmeellistä! Niin tanssiminen toimii minun kohdallani aina: elämä tuntuu hyvältä ja olo kirkkaalta ja kevyeltä.
Välillä ihmetyttääkin, että miksi me suomalaiset emme käytä useammin hyväksemme tilaisuuksia tanssia, yksin tai yhdessä. Monta kertaa tilaisuuksissa ja tapahtumissa on mukana bändejä, jotka soittavat mitä svengaavampia rytmejä, ja tilaa on tanssimiselle vaikka kuinka, mutta vain muutama  paikallaolija uskaltautuu tanssimaan. Olen itsekin ollut siinä  kuuntelijoiden joukossa, ja halunnut mennä tanssimaan, mutta en ole kehdannut. Luovuin siitä paikasta kuitenkin jo kauan sitten. En vain yksinkertaisesti enää halua jäädä paitsi siitä, mitä tanssiminen minulle antaa. Mikä esti minua tanssimasta silloin, kun en mennyt? Kaiketi mietin, että mitäköhän ihmiset minusta ajattelevat, osaankohan minä tanssia tarpeeksi hyvin, kaikki katsovat...
Niin turhia ajatuksia. Kaikki osaavat tanssia! Eihän tanssiminen ole sen kummempaa kuin että liikuttaa kehoaan sillä tavalla kuin mihin soitettava musiikki sitä innoittaa. Jokainen tanssii hieman eri tavalla, miten muuten se voisikaan olla. Ensimmäiset hetket keho tapailee liikkeitä, rytmejä kuunnellen, ja sitten jossain vaiheessa musiikki ja keho kunkin tanssijan kohdalla löytää ykseyden. Tietenkin on sitten niitä tansseja, joilla on oma liikekielensä, ja määrättyjä askelia, mutta heittäytyminen on aina se, mikä tuo hyvät vaikutukset ulottuvilleni.Harjoitus tekee mestarin, tanssin ilo on kaikkien, jotka suovat sen itselleen. Tanssiminen on voimaanuttavaa, ja tanssiessa voi päästää irti egosta.Monessa kulttuurissa , vaikkapa Afrikassa melko laajalti, tanssilla on oma merkittävä paikkansa yhteisöissä. Kannustaisin kokeilemaan mitä tapahtuu kun vaan alkaa tanssia , oli se sitten yksin kotona tai seuraavissa häissä tai klubilla!Opetellaan löytämään ilo nyt : )

Mitä kaikkea en tarvitse

Kävin tänään päiväkävelyn lomassa cafe mochalla Skanssin Leonidaksessa. Alennusmyynnit olivat houkutelleet paikalle sankoin joukoin ihmisiä. Siinä kahvitellessani , ja katsellessani edessäni aukeavaa näkymää : hehtaaritolkulla myymälöitä pullollaan vaatteita, koruja, kosmetiikkaa, kodintarvikkeita ja ties mitä, mietin, että on se onni olla juuri nyt vähissä varoissa, ettei tarvitse osallistua tähänkään joukkohysteriaan. Mihin tätä kaikkea tavaraa tarvitaan tällaiset määrät?
Tässä tekstissä heitän ilmoille omassa päässäni heränneitä ajatuksia ja kysymyksiä, eikä tarkoitukseni ole millään tavalla arvostella ketään. Lähinnä haluan herättää myös tämän tekstin lukijat miettimään asioita omalla kohdallaan.

Heräsi taas kysymys, jota välillä olen hiljaa mielessäni miettinyt : " Kuinka suuri osa kaikista vaatteista ja muista tavaroista päätyy käyttöön, ja kuinka suuri osa jätteeksi? " Etenkin vaatekauppojen määrä tuntuu käsittämättömältä. Kuka voi tarvita niin paljon vaatteita kuin kaupoissa on myynnissä? Toki vaatteita varmaan myydään nykyään paljon, kun topin saa kahvikupin hinnalla, ja housut leffalipun hinnalla, eivätkä ne sitten kovin kauan kestäkään. Kuinka paljon vaatteita ihmisellä on tarpeen olla? Jotkut tarvitsevat suuremman vaatevalkoiman kuin toiset jo ihan työnsä puolesta, mutta aika paljon vaatteita ( ja halpoja meikkejä sekä halpoja koruja )varmaan shoppaillaan ihan ajankuluksi. Ei joskus vuonna 1900-luvun alkupuolella keskiverto kaduntallaajalla ollut montaakaan vaatekertaa. Pyhäpukuna oli usein kansallispuku, jota sitten käytettiin kaikissa juhlissa vuosien ajan. Varakkaat, ja muualla euroopassa ( ja maailmassa ) kuninkaalliset ovat varmaan aina omistaneet hulppeammat garderoobit, mutta tänä päivänä vähän jokaisella on niin paljon vaatteita, että muodostuu jopa ongelmaksi, että mitä laittaa milloinkin päälleen.

Kuinka paljon tuotetaan vaatteita, kuinka paljon tuotetaan tavaraa, jota kukaan ei oikeasti tarvi? Meille luodaan mainonnalla tarpeita, joita ei entuudestaan ole. Kun sitten vähän jokaisella alkaa olla vaikkapa joku munankeitin tai crosstrainer tai uusi auto kolmen vuoden välein, niin siitä alkaa tulla normi, johon kaikki pyrkivät. Vain vähäosaiset eivät voi saavuttaa tuota normia, ja kukaanhan ei halua olla vähäosainen. Mielummin otetaan vaikka lainaa, että saadaan kaikki " välttämättömät" asiat ja tavarat. Entä kuinka paljon tuotetaan tavaraa, jota ei tarkoituksellisesti tehdä kestämään kuin muutama kuukausi tai muutama vuosi?
Onko meillä varaa jatkaa näin?
Planeettaamme maaperään kaivetaan ammottavia reikiä liikoja ajattelematta, jotta saadaan raaka-aineita, vesistöt pilaantuvat, maaperä saastuu , tehtaat pidetään tuottamassa yötäpäivää, ja rakennetaan ydinvoimaloita , jotta näin voi olla. Ihmiset tekevät työtä, jossa eivät monesti edes viihdy, jotta saadaan tuotettua lisää, jotta voidaan ostaa lisää. Planeetta sairastuu, ja ihmiset sairastuvat. Tarvitaan muutos. Mitä sitä sitten pieni ihminen voi tehdä, että asiat muuttuisivat? Välillä tule ihan toivoton olo. Uskon kuitenkin , että muutos on mahdollinen! Me olemme luoneet nykyisen tilanteen; voimme luoda nyt uudella tavalla, uuden ja toimivamman mallin! Tuottamisen ja kuluttamisen ei tarvitse , eivätkä ne voikaan, loppua, mutta voimme toimia kestävämmällä tavalla.
Kun yksilönä päätän sitoutua voimaan hyvin, ja olemaan onnellinen, elämäni alkaa muuttua parempaan suuntaan. Kun löydän rauhan sisältäni, en tarvitse paljoakaan itseni ulkopuolelta. Tarvitsen hieman hyvälaatuista ravintoa ,riitävästi lepoa ja itselleni sopiva liikuntaa; tarvitsen läheisiä ihmissuhteita , jotta voin
antaa ja saada rakkautta ja läheisyyttä; tarvitsen yhteyden ympäröivään luontoon ( myös koko universumiin)ja suhteen Luojaani sekä jonkin itselleni mieluisan tavan palvella tätä kokonaisuutta. Ja kun löydän oman voimani ja alan kuulla  paremmin sisäistä ääntäni, löydän kaikissa tilanteissa  toimintatavat, jotka ovat harmoniassa kokonaisuuden kanssa.Silloin en jää mitään kyseenalaistamatta elämään elämääni kuin automaattiohjauksessa, vaan voi vaikuttaa asioihin, pienessä ja suuressa mittakaavassa. Jo yksikin ihminen voi aikaansaada isoja muutoksia yhteisössä; mietitäänpä vaikka hiljattain keskuudestamme poistunutta Nelson Mandelaa ja hänen aikanaan tapahtuneita muutoksia eteläisessä ja koko Afrikassa.
Minäpä jatkan harjoituksia omassa elämänpiirissäni, tervetuloa mukaan kollektiiviseen evoluutioon <3

Uuden aika

Kuukausien jahkailun jälkeen huomasin ryhtyväni julkaisemaan blogia. Niin se meni, että istuin koneeni äärelle ja tein google-haun hakusanalla blogin tekeminen, ja sitten vain ryhdyin tekemään; luomaan blogia, tätä jota nyt luet.

Aiemmin päivällä, myöskin kuukausien jahkailun jälkeen, vain laitoin lenkkarit jalkaan, lähdin ulos ja aloin juosta. Niin yksinkertaista se on, asioiden tekeminen: ryhtyy vain toimeen. Monesti kuitekin huomaa, että sellaisetkin asiat , joihin haluaisi ryhtyä, jäävät tekemättä. Sitä haluaa vaikkapa aloittaa tanssitunnit, syödä terveellisemmin, lopettaa kahvin juonnin tai tupakoinnin, matkustaa Italiaan, järjestää varaston tai viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Sitten kuitenkaan  tanssitunneille ei tule lähdettyä, kaupasta tulee ostettua pakastepizzaa, ja kahviakin tarjotaan joka paikassa eikä kehtaa kieltäytyä. Varaston järjestämiseen ei vaan ikinä jää aikaa ( vaikka facebookissa kyllä ehtii käydä lukemassa kavereiden päivityksiä). Syitä olla tekemättä mitä haluaa , löytyy yllin kyllin. Tietenkin kaikella on aikansa ja paikkansa, ja välillä on hyvä ollakin tekemättä mitään, mutta jos se mitä elämäänsä kaipaa ja mitä elämässään tekee eivät ole linjassa, aiheutuu siitä oman kokemukseni mukaan tyytymättömyyden kokemista.

Omalla kohdallani huomasin, että minulle tekemään ryhtymisen esteenä ovat pitkälti olleet vanhat ajatusmallit. " Blogin luominen on varmaan vaikeaa. ", " Kuka olisi kiinnostunut minun kirjoituksistani." , " Minkähänlaista palautetta saan, vai saanko lainkaan" , " En minä ehdi mitään kirjoitella." jne. Tänään vihdoin päätin, että nyt on aika alkaa ajatella uudella tavalla. Minähän luon ajatuksillani todellisuuteni; josko sitten loisin todellisuudestani jotain missä viihdyn. Olen jo kauan sitten saanut tiedon ajatusten ja sanojen luovasta voimasta, mutta tämän tiedon todentaminen elämässäni on ollut haastavaa.Viime aikoina olen saanut paljon apua uudistumisessa New Paradigm Multidimensional Transformation tekniikoista, Ja Akashic Record-luennan yhteydessä saamistani  mantroista. Kiitos Veronica Ramsdahl ( New Paradigm MDT ) ja Vesta Sariola ( Akashic Record ) <3

Suosittelen lämpimästi kaikille omien ajatusmallien päivittämistä omaa hyvinvointia tukeviksi! Tietokoneeni toimii taas moitteettomasti kun siitä poistettiin tarpeettomia ohjelmia, haittaohjelmia ja se " harmonisoitiin" : nyt teen samaa itselleni, onhan uusi vuosi ja uuden aika.

Ehdinkin tästä vielä kauppaan ostamaan lampun makuuhuoneeseen, vastahan se pari viikkoa sitten simahti.....