Minulla oli pitkään mielessäni aihe , josta halusin blogissani kirjoittaa, mutta en tuntunut löytävän aikaa sen olemassoloon saattamiseksi. Kun sitten istuin alas kirjoittamaan, en saanutkaan näytölle pakerrettua paria riviä enempää. Vasta nyt tajusin, että kyseisen aiheen työstäminen omassa elämässäni on parhaillaan meneillään niin voimakkaana, että en voi jakaa siihen liittyen mitään, mistä kukaan voisi inspiroitua :)
Hyväskyttyäni kyseisen tosiseikan kumpusi sisältäni toinen aihe.
Eräänä iltana jäin pahasti kiinni negatiivisten ajatusten vatvomiseen mielessäni. Kaikki tuntui olevan huonosti . Päätin kuitenkin harjoitella itämaista tanssia hetken verran. Laitoin musiikin soimaan, ja harjoittelin joitain liikkeitä ja sitten aloin hakea omaa tapaani tanssia itämaisittain, improvisoiden. Siinä sitten vierähtikin tovi tanssiessa. Kun lopetin huomasin negatiivisten ajatusten kaikonneen. Olin taas iloinen ja hyväntuulinen.Ihmeellistä! Niin tanssiminen toimii minun kohdallani aina: elämä tuntuu hyvältä ja olo kirkkaalta ja kevyeltä.
Välillä ihmetyttääkin, että miksi me suomalaiset emme käytä useammin hyväksemme tilaisuuksia tanssia, yksin tai yhdessä. Monta kertaa tilaisuuksissa ja tapahtumissa on mukana bändejä, jotka soittavat mitä svengaavampia rytmejä, ja tilaa on tanssimiselle vaikka kuinka, mutta vain muutama paikallaolija uskaltautuu tanssimaan. Olen itsekin ollut siinä kuuntelijoiden joukossa, ja halunnut mennä tanssimaan, mutta en ole kehdannut. Luovuin siitä paikasta kuitenkin jo kauan sitten. En vain yksinkertaisesti enää halua jäädä paitsi siitä, mitä tanssiminen minulle antaa. Mikä esti minua tanssimasta silloin, kun en mennyt? Kaiketi mietin, että mitäköhän ihmiset minusta ajattelevat, osaankohan minä tanssia tarpeeksi hyvin, kaikki katsovat...
Niin turhia ajatuksia. Kaikki osaavat tanssia! Eihän tanssiminen ole sen kummempaa kuin että liikuttaa kehoaan sillä tavalla kuin mihin soitettava musiikki sitä innoittaa. Jokainen tanssii hieman eri tavalla, miten muuten se voisikaan olla. Ensimmäiset hetket keho tapailee liikkeitä, rytmejä kuunnellen, ja sitten jossain vaiheessa musiikki ja keho kunkin tanssijan kohdalla löytää ykseyden. Tietenkin on sitten niitä tansseja, joilla on oma liikekielensä, ja määrättyjä askelia, mutta heittäytyminen on aina se, mikä tuo hyvät vaikutukset ulottuvilleni.Harjoitus tekee mestarin, tanssin ilo on kaikkien, jotka suovat sen itselleen. Tanssiminen on voimaanuttavaa, ja tanssiessa voi päästää irti egosta.Monessa kulttuurissa , vaikkapa Afrikassa melko laajalti, tanssilla on oma merkittävä paikkansa yhteisöissä. Kannustaisin kokeilemaan mitä tapahtuu kun vaan alkaa tanssia , oli se sitten yksin kotona tai seuraavissa häissä tai klubilla!Opetellaan löytämään ilo nyt : )
