tiistai 8. huhtikuuta 2014

Hetkessä eläen

Läsnäolo on varmaan yksi tämän päivän " kuumimmista " aiheista henkisen kasvun ja hyvinvoinnin aihepiirejä käsittelevissä lehdissä, blogeissa ja tapahtumissa. Läsnäoloa opettaa ja opiskelee yhä useampi. Se on oikein hyvä asia, mutta ei tee läsnäolosta ja hetkessä elämisestä yhtään sen helpompaa kuin se on ennenkään ollut.  Elämämme modernissa ns. hyvinvointiyhteiskunnassa on nopeatempoista, ja täynnä  ärsykkeitä ja sekä ulkopuoleltamme tulevia että mielestämme kumpuavia odotuksia ja vaatimuksia. Omalla kohdallani tämän hetken suurin haaste hetkessä elämiselle ovat juurikin nuo odotukset ja vaatimukset, etenkin ne , joita oma mieleni minulle esittää.
Aina välillä elämässä kokee nousukausia, jolloin mennään hyvällä vauhdilla vaikeasta tai haastavasta elämäntlanteesta kohti parempia aikoja. Olen omassa elämässäni päässyt selville vesille ikävästä karikosta. Nyt soutelen tyynellä merellä kohti paratiisisaarta, mutta koen turhautumista kun sitä ei vielä horisontissa selvästi näy. Eli kaikki on hyvin, mutta minun on ollut vaikea huomata sitä. Ajatukseni ovat olleet tulevassa, visiossani siitä miten olisi vielä parempi. Olen antanut liikaa huomioita sille , mitkä toiveeni ovat vielä toteutumatta, ja mitkä asiat eivät ole niin kuin haluaisin. Ystäväni hiljattain muistutti minua siitä, että olenhan saavuttanut juuri sen tilanteen minkä muutama kuukausi sitten asetin tavoitteekseni. Vasta nyt silmäni ovat avautuneet näkemään sen. Minulla on kaikki hyvin nyt. Elämä voi joskus olla tasaista, eikä aina tarvi ulkoisesti tapahtua kovin paljon.

Haaveilen vielä tässä elämässä pitäväni taidenäyttelyn, jossa on näytteillä omaksi ilokseni maalaamiani tauluja. Aiheistakin on jo visioita. Aloin lukea Tove Janssonin hiljattain julkaistua elämänkertaa, ja ahdistuin siitä, että hän oli tuottelias monilahjakkuus, ja minä en ole hetkeen kuin vähän harjoitellut kynän ja pensselin pitelyä : )  . Oikeastaan melkein masennuin, kun en sitten kirjan inspiroimana piirtämään ryhdyttyäni  saanutkaan aloittamastani muotokuvasta heti valmista. Sitten tajusin , että olin ihan väärällä motiivilla tekemässä. En todellakaan alkanut piirtää omaksi ilokseni, vaan yritin väkisin saada aikaiseksi jotain, mikä tyydyttäisi egon tarvetta olla jotain, mitä voi nimittää taiteilijaksi.
Nyt kiitän kirjaa siitä, että  sain inspiraation raivata arjestani aikaa itselleni luontaiselle kuvien tekemiselle. Nyt haasteeni on tunnistaa tuolle toiminnalle otolliset hetket; että en vaikkapa päädykin vuokraamaan elokuvaa mieheni kanssa kun tuntuu siltä, että kuvia vosi lähteä syntymän tai toisaalta päätä , että keskiviikkona kello 14.45 maalaan tunnin ja vartin.

Kun oikeasti olen läsnä voin seurata sisältäni nousevia impulsseja , ja toimia sitten tilanteen mukaisesti. Voin saada jonkun hyvän idean, ja toteuttaa sen kun on otollinen hetki: se voi olla heti tai se voi olla myöhemmin, tai sitten ideaa ei tarvikaan toteuttaa.Kun elän hetkessä , elämä on kevyttä. En murehdi sitä mitä en voi tehdä nyt, vaan nautin siitä mitä teen juuri nyt., mitä olen juuri nyt. Voin tehdä suunnitelmia, voin asettaa tavoitteita, mutta minun ei tarvitse kiinnittyä niihin, jolloin ne estävät elämänenergian vapaan virtauksen. Voin olla vapaa tässä ja nyt, hetkessä eläen.