Keep up the good work

Eräs tuttuni jakoi facebook-profiilissaan tämän kuvan, ja se tuntui heti ajankohtaiselta itselle. Olen itse lähtenyt jahkailun sijaan toteuttamaan elämässäni sellaisia vähän merkityksettömänkin  tuntuisia toiveita, joiden toteuttaminen on vain minusta kiinni. Ja niiden toteuttaminen onkin ollut jotenkin merkityksellistä. Olen jo jonkin aikaa haaveillut muun muassa, että voin esiintyä jossain tanssiproduktiossa. Sitten minussa heräsi ajatus, että voinhan esiintyä ihan itse jossain kivassa tapahtumassa; ja ehdotin Fuego Loungen Vestalle, että voisinko esittää itämaista tanssia joogasalin pikkujouluissa. Eikä Vesta vastannut kieltävästi. Lupauduttuani esiintymään tulin tietenkin monesti katumapäälle. Mieleen nousi kaikenlaisia vastustavaia ajatuksia , kuten : " Enhän minä ole mikään oikea tanssija; ei minulla ole mitään oikeutta esiintyä. Enhän minä ole vuosiin käynyt tanssitunnilla, vaan harjoitellut vain youtuben avustamana kotosalla. Minähän olen tanssitunneilla aina viimeisiä, joka oppii koreografiat. " Jätin itsepintaisesti nämä ajatukset taka-alalle, ja esitin tanssini. Tietenkin minua jännitti, mutta voitin epäilykseni ja pelkoni ja tein sen. Tanssin sittemmin toisessakin tapahtumassa, ja jännitin ennen esitystä vielä enemmän, mutta tanssiessani edelliskertaa vähemmän. Ja oikeasti uskalsin jo vähän nauttiakin esiintymisestäni. Koen nyt olevani vapaampi olemaan oma itseni myös ollessani näkyvillä. Jos ajatellaan pieniä lapsia, niin eiväthän he koskaan mieti, että onko heillä kyky tehdä jotain; he vain tekevät sitä mikä hyvältä tuntuu. Siihen ajattelin itsekin pyrkiä elämässäni: toteuttaa itseäni vapaasti ilman , että mietin vähääkään mitä muut ajattelevat. Ei minun tarvi koskaan esiintyä isoille yleisöille, mutta voin antaa sen mitä minulla on annettavana, itseäni vähättelemättä. Mitä ikinä se onkaan mitä haluaa tehdä, niin parasta on antaa mennä vaan!

Antamisen ihanuus

Näin joulun alla antamisen teema nousee esille ehkä enemmän kuin muulloin. Siksi tekee mieleni jakaa joitain ajatuksia aiheesta. Tässä eräänä aamuna majapaikassani lueskelin Tiede-lehteä, ja siinä sattui olemaan artikkeli antamisesta ja sen vaikutuksista ihmismieleen. Olin jo aiemmin mietiskellyt aihetta, ja suunnitellut kirjoittavani siitä; tämä artikkeli sai minut tarttumaan toimeen.
Koska olen suuria linjoja ja kokonaisuuksia paremmin kuin yksityiskohtia ja nippelitietoa hahmottava ihminen, en nyt mitenkään muista artikkelin kirjoittajaa, saati tutkijan nimeä, jonka tekemään tutkimukseen artikkelissa viitattiin. Tutkimuksessa tultiin kuitenkin samaan tulokseen kuin itse olen tullut: antaminen tekee hyvää ihmiselle. Koehenkilöt tulivat onnellisemmiksi antaessaan muille kuin antaessaan jotain itselleen. Toki se kun saa jotain joltain toiselta; vaikkapa lahjan, kahvihetken, halauksen tai hymyn, tuntuu myös hyvältä. Antaessaan luo tilanteen, jossa kaikki saavat. Muistetaan siis arjessa antaa lähimmäisillemme. Tarjoa lounas ystävälle, jolla on rahat vähissä, anna rahaa tarvitsevalle;  romanikerjäläiselle voit antaa vaikka kupin kuumaa teetä ja pullan, jos epäilet rahojen menevän johonkin minne et halua niitä antaa. Anna hymy ohikulkijalle, anna voimahalaus tukea tarvitsevalle, anna paikkasi jonossa kiireiselle, anna istumapaikkasi , anna siemeniä linnuille, anna mitä ikinä hetkessä onkaan sinun annettavissasi.
 Itse sain juuri eilen antaa bussirahat pennittömälle opiskelijapojalle, ja hyvä fiilishän siitä itsellekin tuli.
se, joka antaa elää yltäkylläisyydessä. Antamisen iloa ja rauhaisaa joulunaikaa <3

Ketä varten sinä oiken elät?

Kävin I love me-messuilla näyttämässä käpäliäni kirologille, joka sitten tulkitsi persoonallisuuttani. Tulkita oli todella erilainen kuin mitä olin ajatellut sen olevan, mutta ei siitä tässä sen enempää. Se minkä tulkinnasta poimin tähän hetkeen, oli kirologin kysymys " Ketä varten sinä oikein elät?"
Tämä kysymys nousi eilen mieleeni, ja olen tarkastellut asiaa omalla kohdallani.
Kuinka usein sitä ajatteleekaan liikaa muita ihmisä, kun on oman elämänsä suhteen tekemässä uusia ratkaisuja. Sitä miettii puolisoaan , työnantajaansa, ystäväänsä, lapsiaan tai vanhempiaan ; miten heille sopisi se mitä haluan tehdä. Tietenkin läheiset ihmiset pitää ottaa huomioon, mutta on hyvä muistaa, että elämme kukin omaa elämäämme, ja se mikä tekee minulle hyvää ei todellisuudessa ole keneltäkään muulta pois, päivnvastoin.

 Ajattellaan vaikka, että työssä käyvä perheenäiti haluaakin jäädä opintovapaalle lähteäkseen opiskelemaan alaa, jonka huomaa kiinnostavan, kun ei enää viihdy työssään. Hänen siirtymisensä työelämästä opiskelijaksi vaikuttaa tietenkin tuntuvasti perheen talouteen, ja tämä saattaa herättää vastustusta ideaa kohtaan hänen puolisossaan, ja mahdollisesti muutenkin lähipiirissä. Tai ajatellaan, että lapseton  työssäkäyvä aviopari päättää irtisanoutua työpaikoistaan, ja lähteä
maailmanympärysmatkalle. Heidän työnantajansa, ja vanhempansa saattavat pitää heitä hulluina.
Tai ajatellaan, että parikymppinen nainen haluaa perustaa perheen ; tänä päivänä se on epätavallista, ja yleisesti ajatellaan, että parikymppisen naisen raskaus on vahinko. Hänenhän olisi järkevintä opiskella itselleen ammatti ja hankkia työpaikka. Esimerkkejä kompromisseista -omassa elämässä, ja tuttavapiirissä - varmaan löytyy jokaiselta. Varmasti jokainen meistä muistaa myös miltä tuntuu, kun tekee itselleen oikean tuntuisen valinnan.

Se, että ihminen uskaltaa seurata sydäntään ja toteuttaa unelmiaan ei ole yhtään hullua. Meillä on tällä kierroksella käytettävissämme sellaiset noin kahdeksankymmentä vuotta elinaikaa ihmiskehossa maapallolla. Mielestäni se on hullua, että tuhlaisimme tuon ajan käyden töissä velvollisuudentunnosta, tai opiskelemalla johonkin tiettyyn ammattiin , koska vanhempamme haluavat niin, tai ylipäätään pitäisimme kynttiläämme vakan alla, että kukaan ei suutu, tule kateelliseksi tai pidä meitä outoina.

Usein olemme hukanneet elämän varrella todellisen itsemme, ja unohtaneet, mitä oikeastaan edes haluamme elämässä tehdä. Itse olen alkanut varata  enemmän aikaa itseni tutkiskelulle ja kuuntelemiselle, ja itseäni miellyttävien hyödyttömän tuntuisten asioiden tekemiselle. Irtisanouduin toisesta osapäivätyöstäni saadakseni konkreettisesti  enemmän aikaa käyttööni kaikkeen edellä mainittuun, vaikka talouteni onkin epävakaalla pohjalla, eikä se kaiketi olisi ollut järkevää.Olen alkanut taas piirtää, maalata ja kirjoittaa, vaikka en näekään, että miten tästä kaikesta voisi olla "oikeasti" hyötyä minulle.  Huomaan, että minusta on tullut rauhallisempi ja tyytyväisempi tämän kaiken myötä. Olen myös alkanut luottaa elämään enemmän, ja elämä onkin osoittautunut luottaumksen arvoiseksi. En väitä, että olisin täysin vailla huolia, mutta suunta tuntuu oikealta.

Suosittelen lämpimästi tutkimaan omia valintoja, ja kuullostelemaan mikä omassa elämässä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Vaikka tuntuisikin siltä, että asioita on miltei mahdoton muuttaa, niin on nyvä muistaa , että se ei ole totta! Kaikki on mahdollista! On sallittua ja jopa suotavaa elää itseään varten.
Vapauttamalla itsesi vapautat myös muut.

vain nyt voin olla tyytyväinen

Vielä pari viikkoa sitten olin hyvin tyytymätön elämäntilanteeseeni. Miten voi olla niin, että olen tämän ikäisenä lapseton sinkku, jolla on menoja enemmän kuin tuloja. Tuntui, että ympärilläni kaikilla on paremmin: rahaa yllin kyllin, tai ainakin riittävästi, lapsia vähintäänkin tulossa, ellei jo olemassa, hyvät puolisot, mielekäs työ, jos ylipäätään tarvii tehdä töitä, ja mitä kaikkea vielä keksinkään. Negatiiviset tunteet hallitsivat mieltäni lyhyiden valoisien hetkien lomassa.
Sitten silmäni kuitenkin aukesivat näkemään totuuden : samaa mielen luoma draamaa me kaikki kuitenkin elämme, olivat puitteet sitten mitkä hyvänsä. Se, jolla on mitä minä haluan, on kuitekin tyytymätön johonkin. Ehkä vanhemmuus tuntuukin raskaalta; aikaa itselle ei tunnu löytyvän, tai vauva valvottaa yöt. Ehkä sitä mielekästä työtä onkin liikaa tai liian vähän, tai hyvällä puolisolla pyörivät työasiat mielessä, niin, ettei hän pysty olemaan läsnä toiselle. Aina on olemassa jotain , mihin voin olla tyytymätön, ja mikä vie mielenrauhan.
Minuun teki suuren vaikutuksen, kun kuulin Nelson Mandelan elämänkerrassaan kertoneen vankilassa vietettyjen vuosien olleen hänen elämänsä parasta aikaa. Ei elämässä lopulta ole kyse siitä, miten meillä menee fyysisellä tasolla, vaan siitä miten hyvin ymmärrämme todellisen olemuksemme , ja elämän todellisen luonteen. Toki on sallittua luoda toimivat ulkoiset puitteet maanpäälliselle olemassaololleen. Se tarkoittaa kuitenkin eri ihmisille todella erilaisia asioita, ja on täysin turhaa vertailla itseään muihin. Lähtökohtammekin , joista lähdemme elämäämme luomaan, voivat olla hyvinkin erilaisia.
Tajusin, että voin olla tyytyväinen ekämääni vain nyt. Ei ole mitään sitku; on vain nytku. Let's make the best out of it!

Kontrolloinnista

Tänään töissä ,hetkellä jona ei tapahtunut mitään, kävin astro.fi-sivustolla ja kysyin tarot-korteilta missä menen nyt. Nostin lanttien seiskan, ja koska tulkinta oli niin oivallinen tähän hetkeen, haluan jalaa sen tässä sanasta sanaan :
 " Olet kylvänyt siemenet. Nyt voit rauhassa odottaa ideoiden, ihmissuhteiden, asioiden ja tilanteiden itämistä ja kasvua. Nojaa rauhassa  haravan varteen tai ainakin niin rauhassa kuin pystyt. Sinun on  aika nauttia asioiden kypsymisestä omaan tahtiinsa. Voit rentoutua ja nauttia elämäsi kauneudesta. Ei ole mitään kiirettä. Nauti olemisesta. Saatat turhautua, kun asiat eivät etene oman mielesi mukaisessa vauhdissa. Rentoudu kuitenkin yhä uudelleen siihen, että elämässäsi kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Luota elämään. Tällainen seesteinen kausi on hyvä käyttää elämään luottamisen syventämiseen. Huomioi kuinka elämässäsi monet asiat ovat ajan kuluessa selittämättömällä tavalla  loksahdelleet paikoilleen. Iloitse siitä ihmeellisestä älykkyydestä, joka on kaiken takana. "

Juuri tällaista muistutusta kaipasinkin tähän hetkeen. Sitä niin mielellään kontrolloisi kaikkea elämässään; päättäisi koska on toiminnan aika, ja koska aika levätä , keitä ihmisiä omaan elämänpiiriin kuuluu ja miten asioiden pitäisi olla ja mennä. Pahimmillaan sitä jopa projisoi kontrolloinnin tarvettaan muihin ihmisiin, etenkin niihin lähimpiin. Mikä helpotus päästää irti kontrolloinnista ja sen sijaan luottaa elämään.
Let go let God.

Ihanat auttajat

On se niin ihanaa, ettei tarvi pärjätä omillaan. Että voi pyytää apua kun sitä tarvisee.

Ihan missä tahansa asiassa voi aina kääntyä jonkun puoleen. 

Itselläni oli tässä viime viikonloppuna epämääräisen hankala olo, ja jotenkin tunsin, että kannan aikamoista taakkaa harteillani , kuin reppua täynnä negatiivisia tunteita kaukaa menneisyydestäni, mutta en kuitenkaan päässyt niihin käsiksi. Menin sitten Karim Khalefin parantava hengitystyöskentely-nimellä kulkevaan hoitoon, jossa käytetään apuna tiettyä hengitystä, eteerisiä öljyjä , jalokiviä, musiikkia ja vähän kaikkea. Hankalan olon ytimessä oleva tunne nousikin sitten hoidon aikana pintaan, tunnistin sen ja annoin sen mennä. Olo oli hoidon jälkeen vapaa ja tasapainoinen.

Toki on tärkeää työskennellä itse hankalien olojen kanssa, kysellä itseltään hyviä kysymyksiä meditaatioissa ynnä muuta, mutta kyllä teki hyvää toisen ihmisen vilpitön läsnäolo ja auttamisen intentio tälläkin kertaa!

Itse hoitajana koen myös hoidon tekemisen aina itseäni eteenpäin vieväksi. Ennen kuin voin auttaa toista on minun astetettava sivuun pienen minäni ongelmat ja asetuttava omaan Minä Olen läsnäolooni tai miksi sitä sitten haluaakin kutsua. Ilman muuta se on tervehdyttävää myös hoitajalle. 

Joskus apua tarvitsee johonkin käytännön asiaan, joka ei etene kun tarvittavaa osaamista ei itseltä löydy.  Vaikkapa nettisivujen luomiseen tai lampun kattoon kiinnittämiseen. Mikä onkaan silloin vapauttavampaa kuin pyytää ja saada apua. Aina on joku , joka osaa ja voi auttaa! Muutettuani vuosia sitten Karviasta takaisin Turkuun , ja lyhyen ajan sisällä isosta kaksiosta pieneen yksiöön, en tiennyt ketään, joka olisi voinut auttaa muutossa. Konsan Kartanolla käydessäni pari minulle tuntematonta miestä oli remppaamassa navetan vinttiä; kysyin sitten heiltä, että liikenisikö muuttoapua, ja liikenihän sitä : ) Pyydä niin sinulle annetaan.

Toisinaan suuren helpotuksen ja avun tuo kun joku ystävä tai Elämän lähelle tuoma henkilö vain on läsnä ja kuuntelee.


Muista antaa itsellesi lupa pyytää apua! Olet sen arvoinen. Ollaan ihania auttajia ja avunsaajia.

Hetkessä eläen

Läsnäolo on varmaan yksi tämän päivän " kuumimmista " aiheista henkisen kasvun ja hyvinvoinnin aihepiirejä käsittelevissä lehdissä, blogeissa ja tapahtumissa. Läsnäoloa opettaa ja opiskelee yhä useampi. Se on oikein hyvä asia, mutta ei tee läsnäolosta ja hetkessä elämisestä yhtään sen helpompaa kuin se on ennenkään ollut.  Elämämme modernissa ns. hyvinvointiyhteiskunnassa on nopeatempoista, ja täynnä  ärsykkeitä ja sekä ulkopuoleltamme tulevia että mielestämme kumpuavia odotuksia ja vaatimuksia. Omalla kohdallani tämän hetken suurin haaste hetkessä elämiselle ovat juurikin nuo odotukset ja vaatimukset, etenkin ne , joita oma mieleni minulle esittää.
Aina välillä elämässä kokee nousukausia, jolloin mennään hyvällä vauhdilla vaikeasta tai haastavasta elämäntlanteesta kohti parempia aikoja. Olen omassa elämässäni päässyt selville vesille ikävästä karikosta. Nyt soutelen tyynellä merellä kohti paratiisisaarta, mutta koen turhautumista kun sitä ei vielä horisontissa selvästi näy. Eli kaikki on hyvin, mutta minun on ollut vaikea huomata sitä. Ajatukseni ovat olleet tulevassa, visiossani siitä miten olisi vielä parempi. Olen antanut liikaa huomioita sille , mitkä toiveeni ovat vielä toteutumatta, ja mitkä asiat eivät ole niin kuin haluaisin. Ystäväni hiljattain muistutti minua siitä, että olenhan saavuttanut juuri sen tilanteen minkä muutama kuukausi sitten asetin tavoitteekseni. Vasta nyt silmäni ovat avautuneet näkemään sen. Minulla on kaikki hyvin nyt. Elämä voi joskus olla tasaista, eikä aina tarvi ulkoisesti tapahtua kovin paljon.

Haaveilen vielä tässä elämässä pitäväni taidenäyttelyn, jossa on näytteillä omaksi ilokseni maalaamiani tauluja. Aiheistakin on jo visioita. Aloin lukea Tove Janssonin hiljattain julkaistua elämänkertaa, ja ahdistuin siitä, että hän oli tuottelias monilahjakkuus, ja minä en ole hetkeen kuin vähän harjoitellut kynän ja pensselin pitelyä : )  . Oikeastaan melkein masennuin, kun en sitten kirjan inspiroimana piirtämään ryhdyttyäni  saanutkaan aloittamastani muotokuvasta heti valmista. Sitten tajusin , että olin ihan väärällä motiivilla tekemässä. En todellakaan alkanut piirtää omaksi ilokseni, vaan yritin väkisin saada aikaiseksi jotain, mikä tyydyttäisi egon tarvetta olla jotain, mitä voi nimittää taiteilijaksi.
Nyt kiitän kirjaa siitä, että  sain inspiraation raivata arjestani aikaa itselleni luontaiselle kuvien tekemiselle. Nyt haasteeni on tunnistaa tuolle toiminnalle otolliset hetket; että en vaikkapa päädykin vuokraamaan elokuvaa mieheni kanssa kun tuntuu siltä, että kuvia vosi lähteä syntymän tai toisaalta päätä , että keskiviikkona kello 14.45 maalaan tunnin ja vartin.

Kun oikeasti olen läsnä voin seurata sisältäni nousevia impulsseja , ja toimia sitten tilanteen mukaisesti. Voin saada jonkun hyvän idean, ja toteuttaa sen kun on otollinen hetki: se voi olla heti tai se voi olla myöhemmin, tai sitten ideaa ei tarvikaan toteuttaa.Kun elän hetkessä , elämä on kevyttä. En murehdi sitä mitä en voi tehdä nyt, vaan nautin siitä mitä teen juuri nyt., mitä olen juuri nyt. Voin tehdä suunnitelmia, voin asettaa tavoitteita, mutta minun ei tarvitse kiinnittyä niihin, jolloin ne estävät elämänenergian vapaan virtauksen. Voin olla vapaa tässä ja nyt, hetkessä eläen.