Kävin tänään päiväkävelyn lomassa cafe mochalla Skanssin Leonidaksessa. Alennusmyynnit olivat houkutelleet paikalle sankoin joukoin ihmisiä. Siinä kahvitellessani , ja katsellessani edessäni aukeavaa näkymää : hehtaaritolkulla myymälöitä pullollaan vaatteita, koruja, kosmetiikkaa, kodintarvikkeita ja ties mitä, mietin, että on se onni olla juuri nyt vähissä varoissa, ettei tarvitse osallistua tähänkään joukkohysteriaan. Mihin tätä kaikkea tavaraa tarvitaan tällaiset määrät?
Tässä tekstissä heitän ilmoille omassa päässäni heränneitä ajatuksia ja kysymyksiä, eikä tarkoitukseni ole millään tavalla arvostella ketään. Lähinnä haluan herättää myös tämän tekstin lukijat miettimään asioita omalla kohdallaan.
Heräsi taas kysymys, jota välillä olen hiljaa mielessäni miettinyt : " Kuinka suuri osa kaikista vaatteista ja muista tavaroista päätyy käyttöön, ja kuinka suuri osa jätteeksi? " Etenkin vaatekauppojen määrä tuntuu käsittämättömältä. Kuka voi tarvita niin paljon vaatteita kuin kaupoissa on myynnissä? Toki vaatteita varmaan myydään nykyään paljon, kun topin saa kahvikupin hinnalla, ja housut leffalipun hinnalla, eivätkä ne sitten kovin kauan kestäkään. Kuinka paljon vaatteita ihmisellä on tarpeen olla? Jotkut tarvitsevat suuremman vaatevalkoiman kuin toiset jo ihan työnsä puolesta, mutta aika paljon vaatteita ( ja halpoja meikkejä sekä halpoja koruja )varmaan shoppaillaan ihan ajankuluksi. Ei joskus vuonna 1900-luvun alkupuolella keskiverto kaduntallaajalla ollut montaakaan vaatekertaa. Pyhäpukuna oli usein kansallispuku, jota sitten käytettiin kaikissa juhlissa vuosien ajan. Varakkaat, ja muualla euroopassa ( ja maailmassa ) kuninkaalliset ovat varmaan aina omistaneet hulppeammat garderoobit, mutta tänä päivänä vähän jokaisella on niin paljon vaatteita, että muodostuu jopa ongelmaksi, että mitä laittaa milloinkin päälleen.
Kuinka paljon tuotetaan vaatteita, kuinka paljon tuotetaan tavaraa, jota kukaan ei oikeasti tarvi? Meille luodaan mainonnalla tarpeita, joita ei entuudestaan ole. Kun sitten vähän jokaisella alkaa olla vaikkapa joku munankeitin tai crosstrainer tai uusi auto kolmen vuoden välein, niin siitä alkaa tulla normi, johon kaikki pyrkivät. Vain vähäosaiset eivät voi saavuttaa tuota normia, ja kukaanhan ei halua olla vähäosainen. Mielummin otetaan vaikka lainaa, että saadaan kaikki " välttämättömät" asiat ja tavarat. Entä kuinka paljon tuotetaan tavaraa, jota ei tarkoituksellisesti tehdä kestämään kuin muutama kuukausi tai muutama vuosi?
Onko meillä varaa jatkaa näin?
Planeettaamme maaperään kaivetaan ammottavia reikiä liikoja ajattelematta, jotta saadaan raaka-aineita, vesistöt pilaantuvat, maaperä saastuu , tehtaat pidetään tuottamassa yötäpäivää, ja rakennetaan ydinvoimaloita , jotta näin voi olla. Ihmiset tekevät työtä, jossa eivät monesti edes viihdy, jotta saadaan tuotettua lisää, jotta voidaan ostaa lisää. Planeetta sairastuu, ja ihmiset sairastuvat. Tarvitaan muutos. Mitä sitä sitten pieni ihminen voi tehdä, että asiat muuttuisivat? Välillä tule ihan toivoton olo. Uskon kuitenkin , että muutos on mahdollinen! Me olemme luoneet nykyisen tilanteen; voimme luoda nyt uudella tavalla, uuden ja toimivamman mallin! Tuottamisen ja kuluttamisen ei tarvitse , eivätkä ne voikaan, loppua, mutta voimme toimia kestävämmällä tavalla.
Kun yksilönä päätän sitoutua voimaan hyvin, ja olemaan onnellinen, elämäni alkaa muuttua parempaan suuntaan. Kun löydän rauhan sisältäni, en tarvitse paljoakaan itseni ulkopuolelta. Tarvitsen hieman hyvälaatuista ravintoa ,riitävästi lepoa ja itselleni sopiva liikuntaa; tarvitsen läheisiä ihmissuhteita , jotta voin
antaa ja saada rakkautta ja läheisyyttä; tarvitsen yhteyden ympäröivään luontoon ( myös koko universumiin)ja suhteen Luojaani sekä jonkin itselleni mieluisan tavan palvella tätä kokonaisuutta. Ja kun löydän oman voimani ja alan kuulla paremmin sisäistä ääntäni, löydän kaikissa tilanteissa toimintatavat, jotka ovat harmoniassa kokonaisuuden kanssa.Silloin en jää mitään kyseenalaistamatta elämään elämääni kuin automaattiohjauksessa, vaan voi vaikuttaa asioihin, pienessä ja suuressa mittakaavassa. Jo yksikin ihminen voi aikaansaada isoja muutoksia yhteisössä; mietitäänpä vaikka hiljattain keskuudestamme poistunutta Nelson Mandelaa ja hänen aikanaan tapahtuneita muutoksia eteläisessä ja koko Afrikassa.
Minäpä jatkan harjoituksia omassa elämänpiirissäni, tervetuloa mukaan kollektiiviseen evoluutioon <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti