Minulla oli pitkään mielessäni aihe , josta halusin blogissani kirjoittaa, mutta en tuntunut löytävän aikaa sen olemassoloon saattamiseksi. Kun sitten istuin alas kirjoittamaan, en saanutkaan näytölle pakerrettua paria riviä enempää. Vasta nyt tajusin, että kyseisen aiheen työstäminen omassa elämässäni on parhaillaan meneillään niin voimakkaana, että en voi jakaa siihen liittyen mitään, mistä kukaan voisi inspiroitua :)
Hyväskyttyäni kyseisen tosiseikan kumpusi sisältäni toinen aihe.
Eräänä iltana jäin pahasti kiinni negatiivisten ajatusten vatvomiseen mielessäni. Kaikki tuntui olevan huonosti . Päätin kuitenkin harjoitella itämaista tanssia hetken verran. Laitoin musiikin soimaan, ja harjoittelin joitain liikkeitä ja sitten aloin hakea omaa tapaani tanssia itämaisittain, improvisoiden. Siinä sitten vierähtikin tovi tanssiessa. Kun lopetin huomasin negatiivisten ajatusten kaikonneen. Olin taas iloinen ja hyväntuulinen.Ihmeellistä! Niin tanssiminen toimii minun kohdallani aina: elämä tuntuu hyvältä ja olo kirkkaalta ja kevyeltä.
Välillä ihmetyttääkin, että miksi me suomalaiset emme käytä useammin hyväksemme tilaisuuksia tanssia, yksin tai yhdessä. Monta kertaa tilaisuuksissa ja tapahtumissa on mukana bändejä, jotka soittavat mitä svengaavampia rytmejä, ja tilaa on tanssimiselle vaikka kuinka, mutta vain muutama paikallaolija uskaltautuu tanssimaan. Olen itsekin ollut siinä kuuntelijoiden joukossa, ja halunnut mennä tanssimaan, mutta en ole kehdannut. Luovuin siitä paikasta kuitenkin jo kauan sitten. En vain yksinkertaisesti enää halua jäädä paitsi siitä, mitä tanssiminen minulle antaa. Mikä esti minua tanssimasta silloin, kun en mennyt? Kaiketi mietin, että mitäköhän ihmiset minusta ajattelevat, osaankohan minä tanssia tarpeeksi hyvin, kaikki katsovat...
Niin turhia ajatuksia. Kaikki osaavat tanssia! Eihän tanssiminen ole sen kummempaa kuin että liikuttaa kehoaan sillä tavalla kuin mihin soitettava musiikki sitä innoittaa. Jokainen tanssii hieman eri tavalla, miten muuten se voisikaan olla. Ensimmäiset hetket keho tapailee liikkeitä, rytmejä kuunnellen, ja sitten jossain vaiheessa musiikki ja keho kunkin tanssijan kohdalla löytää ykseyden. Tietenkin on sitten niitä tansseja, joilla on oma liikekielensä, ja määrättyjä askelia, mutta heittäytyminen on aina se, mikä tuo hyvät vaikutukset ulottuvilleni.Harjoitus tekee mestarin, tanssin ilo on kaikkien, jotka suovat sen itselleen. Tanssiminen on voimaanuttavaa, ja tanssiessa voi päästää irti egosta.Monessa kulttuurissa , vaikkapa Afrikassa melko laajalti, tanssilla on oma merkittävä paikkansa yhteisöissä. Kannustaisin kokeilemaan mitä tapahtuu kun vaan alkaa tanssia , oli se sitten yksin kotona tai seuraavissa häissä tai klubilla!Opetellaan löytämään ilo nyt : )
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Mitä kaikkea en tarvitse
Kävin tänään päiväkävelyn lomassa cafe mochalla Skanssin Leonidaksessa. Alennusmyynnit olivat houkutelleet paikalle sankoin joukoin ihmisiä. Siinä kahvitellessani , ja katsellessani edessäni aukeavaa näkymää : hehtaaritolkulla myymälöitä pullollaan vaatteita, koruja, kosmetiikkaa, kodintarvikkeita ja ties mitä, mietin, että on se onni olla juuri nyt vähissä varoissa, ettei tarvitse osallistua tähänkään joukkohysteriaan. Mihin tätä kaikkea tavaraa tarvitaan tällaiset määrät?
Tässä tekstissä heitän ilmoille omassa päässäni heränneitä ajatuksia ja kysymyksiä, eikä tarkoitukseni ole millään tavalla arvostella ketään. Lähinnä haluan herättää myös tämän tekstin lukijat miettimään asioita omalla kohdallaan.
Heräsi taas kysymys, jota välillä olen hiljaa mielessäni miettinyt : " Kuinka suuri osa kaikista vaatteista ja muista tavaroista päätyy käyttöön, ja kuinka suuri osa jätteeksi? " Etenkin vaatekauppojen määrä tuntuu käsittämättömältä. Kuka voi tarvita niin paljon vaatteita kuin kaupoissa on myynnissä? Toki vaatteita varmaan myydään nykyään paljon, kun topin saa kahvikupin hinnalla, ja housut leffalipun hinnalla, eivätkä ne sitten kovin kauan kestäkään. Kuinka paljon vaatteita ihmisellä on tarpeen olla? Jotkut tarvitsevat suuremman vaatevalkoiman kuin toiset jo ihan työnsä puolesta, mutta aika paljon vaatteita ( ja halpoja meikkejä sekä halpoja koruja )varmaan shoppaillaan ihan ajankuluksi. Ei joskus vuonna 1900-luvun alkupuolella keskiverto kaduntallaajalla ollut montaakaan vaatekertaa. Pyhäpukuna oli usein kansallispuku, jota sitten käytettiin kaikissa juhlissa vuosien ajan. Varakkaat, ja muualla euroopassa ( ja maailmassa ) kuninkaalliset ovat varmaan aina omistaneet hulppeammat garderoobit, mutta tänä päivänä vähän jokaisella on niin paljon vaatteita, että muodostuu jopa ongelmaksi, että mitä laittaa milloinkin päälleen.
Kuinka paljon tuotetaan vaatteita, kuinka paljon tuotetaan tavaraa, jota kukaan ei oikeasti tarvi? Meille luodaan mainonnalla tarpeita, joita ei entuudestaan ole. Kun sitten vähän jokaisella alkaa olla vaikkapa joku munankeitin tai crosstrainer tai uusi auto kolmen vuoden välein, niin siitä alkaa tulla normi, johon kaikki pyrkivät. Vain vähäosaiset eivät voi saavuttaa tuota normia, ja kukaanhan ei halua olla vähäosainen. Mielummin otetaan vaikka lainaa, että saadaan kaikki " välttämättömät" asiat ja tavarat. Entä kuinka paljon tuotetaan tavaraa, jota ei tarkoituksellisesti tehdä kestämään kuin muutama kuukausi tai muutama vuosi?
Onko meillä varaa jatkaa näin?
Planeettaamme maaperään kaivetaan ammottavia reikiä liikoja ajattelematta, jotta saadaan raaka-aineita, vesistöt pilaantuvat, maaperä saastuu , tehtaat pidetään tuottamassa yötäpäivää, ja rakennetaan ydinvoimaloita , jotta näin voi olla. Ihmiset tekevät työtä, jossa eivät monesti edes viihdy, jotta saadaan tuotettua lisää, jotta voidaan ostaa lisää. Planeetta sairastuu, ja ihmiset sairastuvat. Tarvitaan muutos. Mitä sitä sitten pieni ihminen voi tehdä, että asiat muuttuisivat? Välillä tule ihan toivoton olo. Uskon kuitenkin , että muutos on mahdollinen! Me olemme luoneet nykyisen tilanteen; voimme luoda nyt uudella tavalla, uuden ja toimivamman mallin! Tuottamisen ja kuluttamisen ei tarvitse , eivätkä ne voikaan, loppua, mutta voimme toimia kestävämmällä tavalla.
Kun yksilönä päätän sitoutua voimaan hyvin, ja olemaan onnellinen, elämäni alkaa muuttua parempaan suuntaan. Kun löydän rauhan sisältäni, en tarvitse paljoakaan itseni ulkopuolelta. Tarvitsen hieman hyvälaatuista ravintoa ,riitävästi lepoa ja itselleni sopiva liikuntaa; tarvitsen läheisiä ihmissuhteita , jotta voin
antaa ja saada rakkautta ja läheisyyttä; tarvitsen yhteyden ympäröivään luontoon ( myös koko universumiin)ja suhteen Luojaani sekä jonkin itselleni mieluisan tavan palvella tätä kokonaisuutta. Ja kun löydän oman voimani ja alan kuulla paremmin sisäistä ääntäni, löydän kaikissa tilanteissa toimintatavat, jotka ovat harmoniassa kokonaisuuden kanssa.Silloin en jää mitään kyseenalaistamatta elämään elämääni kuin automaattiohjauksessa, vaan voi vaikuttaa asioihin, pienessä ja suuressa mittakaavassa. Jo yksikin ihminen voi aikaansaada isoja muutoksia yhteisössä; mietitäänpä vaikka hiljattain keskuudestamme poistunutta Nelson Mandelaa ja hänen aikanaan tapahtuneita muutoksia eteläisessä ja koko Afrikassa.
Minäpä jatkan harjoituksia omassa elämänpiirissäni, tervetuloa mukaan kollektiiviseen evoluutioon <3
Tässä tekstissä heitän ilmoille omassa päässäni heränneitä ajatuksia ja kysymyksiä, eikä tarkoitukseni ole millään tavalla arvostella ketään. Lähinnä haluan herättää myös tämän tekstin lukijat miettimään asioita omalla kohdallaan.
Heräsi taas kysymys, jota välillä olen hiljaa mielessäni miettinyt : " Kuinka suuri osa kaikista vaatteista ja muista tavaroista päätyy käyttöön, ja kuinka suuri osa jätteeksi? " Etenkin vaatekauppojen määrä tuntuu käsittämättömältä. Kuka voi tarvita niin paljon vaatteita kuin kaupoissa on myynnissä? Toki vaatteita varmaan myydään nykyään paljon, kun topin saa kahvikupin hinnalla, ja housut leffalipun hinnalla, eivätkä ne sitten kovin kauan kestäkään. Kuinka paljon vaatteita ihmisellä on tarpeen olla? Jotkut tarvitsevat suuremman vaatevalkoiman kuin toiset jo ihan työnsä puolesta, mutta aika paljon vaatteita ( ja halpoja meikkejä sekä halpoja koruja )varmaan shoppaillaan ihan ajankuluksi. Ei joskus vuonna 1900-luvun alkupuolella keskiverto kaduntallaajalla ollut montaakaan vaatekertaa. Pyhäpukuna oli usein kansallispuku, jota sitten käytettiin kaikissa juhlissa vuosien ajan. Varakkaat, ja muualla euroopassa ( ja maailmassa ) kuninkaalliset ovat varmaan aina omistaneet hulppeammat garderoobit, mutta tänä päivänä vähän jokaisella on niin paljon vaatteita, että muodostuu jopa ongelmaksi, että mitä laittaa milloinkin päälleen.
Kuinka paljon tuotetaan vaatteita, kuinka paljon tuotetaan tavaraa, jota kukaan ei oikeasti tarvi? Meille luodaan mainonnalla tarpeita, joita ei entuudestaan ole. Kun sitten vähän jokaisella alkaa olla vaikkapa joku munankeitin tai crosstrainer tai uusi auto kolmen vuoden välein, niin siitä alkaa tulla normi, johon kaikki pyrkivät. Vain vähäosaiset eivät voi saavuttaa tuota normia, ja kukaanhan ei halua olla vähäosainen. Mielummin otetaan vaikka lainaa, että saadaan kaikki " välttämättömät" asiat ja tavarat. Entä kuinka paljon tuotetaan tavaraa, jota ei tarkoituksellisesti tehdä kestämään kuin muutama kuukausi tai muutama vuosi?
Onko meillä varaa jatkaa näin?
Planeettaamme maaperään kaivetaan ammottavia reikiä liikoja ajattelematta, jotta saadaan raaka-aineita, vesistöt pilaantuvat, maaperä saastuu , tehtaat pidetään tuottamassa yötäpäivää, ja rakennetaan ydinvoimaloita , jotta näin voi olla. Ihmiset tekevät työtä, jossa eivät monesti edes viihdy, jotta saadaan tuotettua lisää, jotta voidaan ostaa lisää. Planeetta sairastuu, ja ihmiset sairastuvat. Tarvitaan muutos. Mitä sitä sitten pieni ihminen voi tehdä, että asiat muuttuisivat? Välillä tule ihan toivoton olo. Uskon kuitenkin , että muutos on mahdollinen! Me olemme luoneet nykyisen tilanteen; voimme luoda nyt uudella tavalla, uuden ja toimivamman mallin! Tuottamisen ja kuluttamisen ei tarvitse , eivätkä ne voikaan, loppua, mutta voimme toimia kestävämmällä tavalla.
Kun yksilönä päätän sitoutua voimaan hyvin, ja olemaan onnellinen, elämäni alkaa muuttua parempaan suuntaan. Kun löydän rauhan sisältäni, en tarvitse paljoakaan itseni ulkopuolelta. Tarvitsen hieman hyvälaatuista ravintoa ,riitävästi lepoa ja itselleni sopiva liikuntaa; tarvitsen läheisiä ihmissuhteita , jotta voin
antaa ja saada rakkautta ja läheisyyttä; tarvitsen yhteyden ympäröivään luontoon ( myös koko universumiin)ja suhteen Luojaani sekä jonkin itselleni mieluisan tavan palvella tätä kokonaisuutta. Ja kun löydän oman voimani ja alan kuulla paremmin sisäistä ääntäni, löydän kaikissa tilanteissa toimintatavat, jotka ovat harmoniassa kokonaisuuden kanssa.Silloin en jää mitään kyseenalaistamatta elämään elämääni kuin automaattiohjauksessa, vaan voi vaikuttaa asioihin, pienessä ja suuressa mittakaavassa. Jo yksikin ihminen voi aikaansaada isoja muutoksia yhteisössä; mietitäänpä vaikka hiljattain keskuudestamme poistunutta Nelson Mandelaa ja hänen aikanaan tapahtuneita muutoksia eteläisessä ja koko Afrikassa.
Minäpä jatkan harjoituksia omassa elämänpiirissäni, tervetuloa mukaan kollektiiviseen evoluutioon <3
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Uuden aika
Kuukausien jahkailun jälkeen huomasin ryhtyväni julkaisemaan blogia. Niin se meni, että istuin koneeni äärelle ja tein google-haun hakusanalla blogin tekeminen, ja sitten vain ryhdyin tekemään; luomaan blogia, tätä jota nyt luet.
Aiemmin päivällä, myöskin kuukausien jahkailun jälkeen, vain laitoin lenkkarit jalkaan, lähdin ulos ja aloin juosta. Niin yksinkertaista se on, asioiden tekeminen: ryhtyy vain toimeen. Monesti kuitekin huomaa, että sellaisetkin asiat , joihin haluaisi ryhtyä, jäävät tekemättä. Sitä haluaa vaikkapa aloittaa tanssitunnit, syödä terveellisemmin, lopettaa kahvin juonnin tai tupakoinnin, matkustaa Italiaan, järjestää varaston tai viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Sitten kuitenkaan tanssitunneille ei tule lähdettyä, kaupasta tulee ostettua pakastepizzaa, ja kahviakin tarjotaan joka paikassa eikä kehtaa kieltäytyä. Varaston järjestämiseen ei vaan ikinä jää aikaa ( vaikka facebookissa kyllä ehtii käydä lukemassa kavereiden päivityksiä). Syitä olla tekemättä mitä haluaa , löytyy yllin kyllin. Tietenkin kaikella on aikansa ja paikkansa, ja välillä on hyvä ollakin tekemättä mitään, mutta jos se mitä elämäänsä kaipaa ja mitä elämässään tekee eivät ole linjassa, aiheutuu siitä oman kokemukseni mukaan tyytymättömyyden kokemista.
Omalla kohdallani huomasin, että minulle tekemään ryhtymisen esteenä ovat pitkälti olleet vanhat ajatusmallit. " Blogin luominen on varmaan vaikeaa. ", " Kuka olisi kiinnostunut minun kirjoituksistani." , " Minkähänlaista palautetta saan, vai saanko lainkaan" , " En minä ehdi mitään kirjoitella." jne. Tänään vihdoin päätin, että nyt on aika alkaa ajatella uudella tavalla. Minähän luon ajatuksillani todellisuuteni; josko sitten loisin todellisuudestani jotain missä viihdyn. Olen jo kauan sitten saanut tiedon ajatusten ja sanojen luovasta voimasta, mutta tämän tiedon todentaminen elämässäni on ollut haastavaa.Viime aikoina olen saanut paljon apua uudistumisessa New Paradigm Multidimensional Transformation tekniikoista, Ja Akashic Record-luennan yhteydessä saamistani mantroista. Kiitos Veronica Ramsdahl ( New Paradigm MDT ) ja Vesta Sariola ( Akashic Record ) <3
Suosittelen lämpimästi kaikille omien ajatusmallien päivittämistä omaa hyvinvointia tukeviksi! Tietokoneeni toimii taas moitteettomasti kun siitä poistettiin tarpeettomia ohjelmia, haittaohjelmia ja se " harmonisoitiin" : nyt teen samaa itselleni, onhan uusi vuosi ja uuden aika.
Ehdinkin tästä vielä kauppaan ostamaan lampun makuuhuoneeseen, vastahan se pari viikkoa sitten simahti.....
Aiemmin päivällä, myöskin kuukausien jahkailun jälkeen, vain laitoin lenkkarit jalkaan, lähdin ulos ja aloin juosta. Niin yksinkertaista se on, asioiden tekeminen: ryhtyy vain toimeen. Monesti kuitekin huomaa, että sellaisetkin asiat , joihin haluaisi ryhtyä, jäävät tekemättä. Sitä haluaa vaikkapa aloittaa tanssitunnit, syödä terveellisemmin, lopettaa kahvin juonnin tai tupakoinnin, matkustaa Italiaan, järjestää varaston tai viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Sitten kuitenkaan tanssitunneille ei tule lähdettyä, kaupasta tulee ostettua pakastepizzaa, ja kahviakin tarjotaan joka paikassa eikä kehtaa kieltäytyä. Varaston järjestämiseen ei vaan ikinä jää aikaa ( vaikka facebookissa kyllä ehtii käydä lukemassa kavereiden päivityksiä). Syitä olla tekemättä mitä haluaa , löytyy yllin kyllin. Tietenkin kaikella on aikansa ja paikkansa, ja välillä on hyvä ollakin tekemättä mitään, mutta jos se mitä elämäänsä kaipaa ja mitä elämässään tekee eivät ole linjassa, aiheutuu siitä oman kokemukseni mukaan tyytymättömyyden kokemista.
Omalla kohdallani huomasin, että minulle tekemään ryhtymisen esteenä ovat pitkälti olleet vanhat ajatusmallit. " Blogin luominen on varmaan vaikeaa. ", " Kuka olisi kiinnostunut minun kirjoituksistani." , " Minkähänlaista palautetta saan, vai saanko lainkaan" , " En minä ehdi mitään kirjoitella." jne. Tänään vihdoin päätin, että nyt on aika alkaa ajatella uudella tavalla. Minähän luon ajatuksillani todellisuuteni; josko sitten loisin todellisuudestani jotain missä viihdyn. Olen jo kauan sitten saanut tiedon ajatusten ja sanojen luovasta voimasta, mutta tämän tiedon todentaminen elämässäni on ollut haastavaa.Viime aikoina olen saanut paljon apua uudistumisessa New Paradigm Multidimensional Transformation tekniikoista, Ja Akashic Record-luennan yhteydessä saamistani mantroista. Kiitos Veronica Ramsdahl ( New Paradigm MDT ) ja Vesta Sariola ( Akashic Record ) <3
Suosittelen lämpimästi kaikille omien ajatusmallien päivittämistä omaa hyvinvointia tukeviksi! Tietokoneeni toimii taas moitteettomasti kun siitä poistettiin tarpeettomia ohjelmia, haittaohjelmia ja se " harmonisoitiin" : nyt teen samaa itselleni, onhan uusi vuosi ja uuden aika.
Ehdinkin tästä vielä kauppaan ostamaan lampun makuuhuoneeseen, vastahan se pari viikkoa sitten simahti.....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)