KOLME TOIVETTA KRISTITYILLE

    Olen viimeisen vuoden aikana tutustunut ihaniin ihmisiin kristityissä piireissä. Aiemmin elämässä kristityistä saamani kuva ei kyllä ollut, että he ovat ihania. Olen huomannut, että monilla on kristitystä kovin negatiivinen käsitys, eikä tämä johdu pelkästään paatumuksesta, vaan hyvin paljon myös siitä millaiset kasvot annamme kristinuskolle. Olen kuullut useilta ei-kristityiltä heidän kokevan kristityt ankaran tuomitseviseksi ja kovin suppeakatseisiksi tai toisia kunnioittamattomiksi kiihkoileviksi käännyttäjiksi. Emmehän halua olla sellaisia?!

   Mieleeni tulee tarina Jeesksesta ja samarialaisesta naisesta. Jeesus pyysi naiselta vettä ja puhui naiselle; ei jonninjoutavia vaan taivaallisia totuuksia, mutta syyttämättä ja tuomitsematta, vaikka nainen olikin aikalaiskäsityksen mukaan syntinen, koska hänellä oli ollut viisi miestä eikä nykyinenkään ollut hänen aviomiehensä. Voisimmekohan me toimia samoin? 

   Itselleni on tultu päin naamaa sanomaan että akupunktio on Saatanasta ja jooga-asennot on nimetty epäjumalien mukaan. ( Olen toiminut aiemmin jooga-opettajana). Itse pystyin ymmärtämään miestä enkä loukkaantunut, ja olinhan jo Jeesuksen oma, mutta entä jos ensimmäinen tapaamani kristitty olisi sanonut minulle jotain tällaista muutama vuosi sitten. Enpä usko, että olisin saanut kovinkaan hyvää kuvaa krsitityistä. Alla esitän kolme toivetta, voisitkohan lukea ne, ja kuullostella ovatko ne toteuttamiskelpoisia kohdallasi. 

1)    Älä tuomitse. Jeesus opettaa : ” Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te
tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, tullaan teille mittaamaan.” ( Matt 7:1) Meille ei annettu valtaa tuomita, vaan se on yksin Herralla. Seurakunnissa voidaan, ja on syytäkin joskus nuhdella, ja kehottaa parannukseen; se on eri asia kuin tuomitseminen. Jos kuitenkin haluamme kutsua joukkoomme harhailevia lampaita, tuomitsemalla saamme vain heidätkin kääntämään selkänsä Jumalan huoneelle massojen lailla. Jeesushan tuli syntisiä varten. Kun tekee mieli alkaa tuomita muita heidän tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, ensin on syytä katsoa josko omassa silmässä ehkä olisi hirsi. Vihollisen tapa lähestyä on syyttää ja tuomita, Pelastaja kulkee rinnalla ja rohkaisee tekemään oikein väärin tekemisen sijaan. Meille on annettu valinta kumman jalanjäljissä kuljemme.

2)   Ota selvää asioista ennen kuin teet johtopäätöksiä. Koettele henget, rukoile. Usein seurakuntiin ja seurakuntalaisiin on pesiytynyt käsityksiä,
joita on alettu pitää kiistattomina totuuksina. Esimerkkinä nyt ensin vaikkapa että jooga on Saatanasta. Jooga on tuhansia vuosia vanha filosofia ja tiede, joka syntyi hindulaisen kulttuurin vallitsemalla alueella. Jooga ei tunnusta muita jumaluuksia kuin Korkeimman tietoisuuden. Sittemmin hindulaisuuden jumalat ja joogan opetukset ovat sekoittuneet. Tämä on joogan alkuperä. Se, mitä tänä päivänä jooga on, on 90% kehon -ja (stressaantuneen)mielenhuoltoa, liikuntalaji muiden joukossa. Asanat eli joogaliikkeet ovat yksi alkuperäisen joogan kahdeksasta askelmasta. Asanat kehitettiin kehon elinvoiman ylläpitämiseksi. Siihen ne ovat erinomaisia, ja useimmat joogakoulut opettavat joogaliikkeitä täysin omana juttunaan ilmam mitään filosofian opetusta. Ei ” jooga” olisi koskaan saavuttaut nykyistä suosiotaan, jos se olis muuta kuin erinomainen tapa huoltaa kehoaan kokonaisvaltaisesti. Useimmissa tapauksissa tuskin tarvii olla huolissaan kenenkään asanaharjoitsta tekevän sielusta, väittäisin. Tiedän, että moni uskova ajattelee ettei liikkeitä voi erottaa fiosofiasta, mutta en koe samoin.Toki asiaa voi kukin tutkia rukouksessa ja pyytää Jumalalta selkeyttä.

    Toinen asia, jossa olen huomannut ennakkoluuloja on vaihtoehtoishoidot. Niiden joukkoon todellakin mahtuu paljon sellaisia hoitomuotoja joiden piiriin ei kannata eksyä, mutta niitä ei voida niputtaa yhdeksi kokonaisuudeksi, joka on Saatanasta. Itse asiassa ihmettelen, että nykylääketiedettämme en ole juuri kuullut kenenkään kristityn kritisoivan, vaikka saattaisi olla syytä. Ovatko esimerkiksi rokotukset hyvä asia vaikka niistä on aiheutunut vakavia terveysonglemia ja jopa kuolemia, joita viime vuosina on noussut esille... Lääkkeillä on myös omat sivuvaikutuksensa, ja lääkkeitä määrätään silloinkin kun ruokavalion muutoksella lääkkeet kävisivät tarpeettomiksi. Olemme ajautuneet todella kauas ihmiselle luontaisesta ja sopivasta ravitsemuksesta. Masennuslääkkeitä jaellaan nykyään kuin karkkia lähes kenelle tahansa, joka on vähän alavireinen jonkun ikävän sattumuksen vuoksi, jossa sielunhoito ja rukous voisi olla paras

apu. 
      Itse nostaisin vaihtoehtolääketieteen piiristä esille luontaislääketieteen, jonka en toivoisi olevan pannassa kristikunnassa. Jumala loi kasvit, ja monilla niistä on lääkinnällisiä ominaisuuksia; miksi emme siis niitä hyödyntäisi. Lääketiede tekee niin. Valitettavsti se tekee niin tuottaakseen taloudellista voittoa. Lääkeyhtiöt leikkivät Jumalaa luomalla kasvien sisältämistä vaikuttavista aineista kopioita, ja patentoivat ne. Lääkkeiden valmistamiseen ja jakeluun liittyy paljon eettisiä ongelmia. Toki luontaislääketieteessäkin on bisnesajattelua, mutta myös vahvana tietoisuus siitä, että luonto lääkitsee.
      Rukouksella voi parantaa ja parantua, mutta meillä on myös oma vastuumme terveydestämme etenkin siinä kohtaa kun se on vielä hyvä.
Edellä mainitut asiat ovat minulle mieleen nousseita asioita, joita haluan tuoda esille laajempaan tarkasteluun.


3)    Pidä huolta luomakunnasta omalta osaltasi. Jumala antoi tämän planeetan meille kodiksi, ja
asetti meidät tämän luomakunnan herraksi. Itse koen, että meidän olisi tarkoitus huolehtia tästä kodistamme vähän kuin Jumala huolehtii meistä. Me emme ole tässä tehtävässä kovin hyvin onnistuneet. Olemme jo vuosikymmeniä esimerkiksi viljelleet väärin, jonka seurauksena maaperä on köyhynyt ja vesistöt saastuneet. Monet kehitysmaiden asukkaat joutuvat väistymään monokulttuuristen viljelmien ja teollisen karjankasvatuksen tieltä, tai päätyvät työskentelemään epäinhimillisissä olosuhteissa ympäristölle ja terveydelle haitallisia torjunta-aineita käsitellen.

   Tähän on kuitenkin joillain tahoilla herätty, ja tänä päivänä meillä on kuluttajina mahdollista päivitäisillä valinnoillamme vaikuttaa planeettamme hyvinvointiin. Voimme ostaa reilun kaupan- ja luomutuotteita. Voimme ostaa eettisempiä vaatteita ja kulutustavaroita. Voimme ostaa vähemmän. Voimme lajitella jätteitä ja kierrättää. 
     Voimme vaikuttaa myös eläinten hyvinvointiin ja omaan terveyteemme ostamalla eettisesti tuotettua lihaa ja maitotuotteita.Vaikka kuinka uskottelisimme, että Suomessa eläimiä kohdellaan hyvin, niin eihän se pääsääntöisesti pidä paikkaansa. Suurin osa tuotantoeläimistä ei todellakaan pääse elämään sellaista elämää kuin Jumala oli niille suunnitellut. 
    Voimme vähentää vesistöjen ja oman kehomme kemikalisoitumista jättämällä mineraaliöljypohjaiset ja parabeeneillä ja säilöntäaineillla kyllästetyt shampoot, hiuslakat, deodorantit, tiskiaineet, pyykinpesuaineet, meikit ja voiteet kaupan hyllylle ja ostaakin ekologisia tuotteita ja luonnonkosmetiikkaa tai peräti lakata käyttämästä joitain tuotteita kokonaan.

    Kaikkein tärkeintä on olla kiinnittyneenä Kristukseen. Meille jokaisella on omat lahjamme ja oma tehtvämme. Kaikki voimme silti tarkastella myös arkisia valintojamme sekä arkisia ajatuksiamme ja linjata niitä yhteensopiviksi vakaumuksemme kanssa."

   Kiitos jos jaksoit lukea tämän. Toivottavasti tekstistä välittyy se rakkaus meitä Jumalan lapsia ja kotiamme kohtaan, joka oli motiivini tämän tekstin kirjoittamiseen. Jumalan siunausta elämääsi." 

Voiko kristitty joogata ?

Vaikka tekstini otsikko esittää kysymyksen, en aio tässä siihen vastata. Haluan vain tarjota joitain näkökulmia aiheeseen. Olen törmännyt kristityissä piireissä nyt useamman kerran uskomukseen, että joogaaminen ei ole sopivaa kristitylle, ja myös sellaisiin käsityksiin joogasta, mitkä eivät laisinkaan vastaa omaa käsitystäni siitä. Aloin itse joogata vuonna 2002, ja valmistuin jooga-ja meditaatio-ohjaajaksi vuonna 2008. Ohjasin joogaa monta vuotta, ennen kuin intohimoni joogan ohjaamiseen hiipui hiljalleen ja lopetin ohjaamisen viime vuonna.

Niin, mitä sitten jooga on? Tähänkään kysymyksen en anna mitään syvällistä ja kaiken kattavaa vastausta; annan teille lukijoille mahdollisuuden täydentää lyhyttä kuvaustani omasta perspektiivistänne. Sanskritin kielessä sana ( tässä käytän suomenkielistä ulkoasua)jooga tarkoittaa yhteyttä tai ykseyttä; yhteyttä Luojaan.

Monella kristityllä on se käsitys, että jooga on monijumalainen uskonto. Itse asiassa jooga ei ole uskonto laisinkaan, mutta koska joogan syntysijoilla valtauskonto on hindulaisuus, on joogaa tulkittu alunperin hindulaisuuden ja hindulaisen kulttuurin näkökulmasta. Patanjali, joka eli noin 2000 vuotta sitten kokosi joogan tien ytimen sutriksi, jotka kirjattiin ylös. Patanjali kuvaili joogan kahdeksaa haara, joista neljäs haara on asanat; fyysiset harjoitukset. Patanjalin joogasutrat- teoksessa asanoista puhutaan hyvin vähän, koska ne ovat vain yksi haara tai askelma joogan polulla.

Länsimaihin jooga vietiin pelkistettynä asanaharjoituksena. Toki tarjolla oli  myös syvällisempää joogan opetusta - kuten nykyäänkin- mutta asanat ovat se, joka teki joogasta  länsimaissa menestystarinan. Länsimaissa jooga-sanaa käytetään  tänä päivänä tarkoittamaan asanaharjoitusta. Ei ole olemassa yhtä erinomaista kehonhuollon menetelmää kuin joogan  asanat. Pilates-harjoitteet, jotka ovat myös omiaan korjaamaan kehon ongelmia ja ylläpitämään kehon optimaalista toimintaa, ovat nekin johdannaisia asanoista. Asanoiden harjoittaminen parantaa ja ylläpitää lihasvoimaa, kehon joustavuutta, nivelten liikkuvuutta sekä tasapainottaa hermoston ja rauhasten toimintaa. Ihmiset käyvät joogatunneilla, koska se tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin.
Myös eri lajien kilpaurheilijoille  ja aktiiviliikkujille suositellaan joogaa alan lehdissä ja fysioterapeuttien toimesta optimaaliseen kehonhuoltoon. Mahtavatko joutua kaikki kadotukseen ja pahaa aavistamatta henkivaltojen riivaamiksi....

Myös mindfulnes-tekniikkaa ja meditaatio herättävät monissa kristityissä pelkoa ja epäilyksiä. Tyhjään mieleen kun sanotaan asettuvan henkivallan. Meditaatiotekniikoita on toki monenlaisia. Oma n kokemukseni mukaan ns. kuunteleva rukous ei juurikaan eroa meditaatiosta. Tyhjennetään mieli turhista ajatuksista, jota voidaan suunnata huomio Jumalaan. Miten mielen tyypillisen hälinän keskellä voisi kuulla Jumalan/Pyhän Hengen tahdon? Meditaatio on myös oman todellisen identiteetin löytämistä; kun se mikä minussa on pimeyttä ( kateus, pelko, tuomitseminen, epäusko, viha tms ja kaikki mitä ne ovat tehneet elämässäni kauttani) nousee näkyville hiljaisen mieleni valkokankaalle, voin antaa sen Jumalalle; päästää siitä irti, ja muistaa paremmin kuka oikasti olen: Jumalan lapsi, Valon lapsi. Mindfulness taas on vain läsnäoloa hetkessä. Kun olen läsnä hetkessä muistan todellisen itseni.

Itse en ole nähnyt mitään syytä olla pitämättä huolta Pyhän Hengen temppelistäni asanaharjoituksella.   Sitä paitsi monet jooga-asanoista ovat juuri niitä venytyksiä, joita opetetaan koululiikunnassa, voimistelutunneilla ja kuntosaleilla.

Niillä joogakouluilla, joissa olen opettanut tai itse käynyt joogaamassa ei tiettävästi ole harjoitettu mitään okkultistista. Eikä ole harjoiteltu ruumiista irtaantumistakaan. Mutta mene ja tiedä- minä puhun vain omasta kokemuksestani. En yleensä muodosta vahvoja näkemyksi asioista, joista minulla ei ole ensikäden tietoa, enkä voi sitä suositella kenellekään muullekaan.

Kuka on lähimmäisenrakkauden arvoinen

Toissapäivänä törmäsin tilanteeseen, joka pani miettimään otsikon aihetta. Olin menossa kävelylle ja kävellessäni puistosta portaita pitkin alas Uudenmaakadulle, huomasin alimmilla porrasaskelmilla makaavan miehen. Pysähdyin kysymään, että onko hän kunnossa. En saanut heti mitään vastausta. Hetken päästä kysyttyäni uudelleen, hän avasi silmänsä ja sanoi ettei ole ok, että on tosi huono olo. Kysyin, että sattuuko johonkin, tarviiko hän apua. Käteen kuulemma sattui; kämmenessä olikin sidetaitos, ja housuissa kuivunutta verta. Mies sanoi, että joku oli jo kuulemma soittanut jo hätänumeroon.  Silti tämä mies, joka oli noin minun ikäiseni, makasi portailla yksin. Hengityksestä saattoi haistaa, että alkoholia oli nautittu. Siksi kai ambulansin soittanut vanhempi fiinisti pukeutunut mies oli jättänyt kunnon hajuraon, vaikka olikin jäänyt paikalle, tien varteen parinkymmenen metrin päähän. Pian mies virkosi vähän, ja nousi istumaan. Kun kysyin häneltä, että onko hän muuten ok, niin hän vastasi kieltävästi ja alkoi itkeä. Odotin hänen kanssaan apua, ja hetken kuluttua paikalle kurvasikin maija, ja kaksi poliisia saapui paikalle hymähdellen. Minä toivotin miehelle voimia ja jatkoin matkaani.
Ymmärrän kyllä, että paikalle tuli poiisiauto, kun mitään hengenvaaraa ei selvästi ollut, mutta jotenkin tuntui karulta, että henkilö , johon sattuu, ja jolla on vaikeaa, on monille ulkopuolisille vaan asiansa sörssinyt humalainen. ( Kyseinen henkilö ei olut humalassa juuri kyseisenä hetkenä. )
Joskus elämä opettaa parhaten kovalla kädellä, mutta ehkä meillä olisi kuitenkin opittavaa hyväntahtoisuudesta.  Juopunutkin henkilö voi olla hengenvaarassa, ja todella tarvita apua. Juopunutkin henkilö voi kaivata myötätuntoa ja ymmärrystä, hymyä ja hyvää sanaa. Myöskään emme saisi unohtaa, että me kaikki olemme samassa veneessä. Ei ole mitään syytä ylenkatsoa yhtään ketään. Kukaan lehtiroskiksessa nukkuva spurgukaan ei ole synytynyt spurguna. Heistä jokainen on ollut maailmaan tullessaan suloinen vauva täynnä valoa. Ei meidän tarvitse alkaa hengailla spurgujen kanssa, mutta hyvää tekisi nähdä kaikki rakkauden silmin. Joskus pitää rakkaudessa sanoa tiukasti, mutta joskus on sen hyväksynnänkin paikka, jonka voimme ilmaista niin monella tapaa, ihan tilanteen mukaan. Olen sanonut örisevälle naisjuopolle kahvilan terassilla että lähdetkö menemään, mutta olen myös monesti kohdellut spurguja kuin muitakin ihmisiä, ja siitä on jäänyt hyvä mieli nähdäkseni kummallekin osapuolelle.
Älkäämme antako minkään toissijaisen seikan, kuten ihon värin, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnollisen suuntautumisen tai vaikka humaltumisen sumentaa näkökykyämme ja estää meitä osoittamasta lähimmäisenrakkautta kun siitä on puute!

Keep up the good work

Eräs tuttuni jakoi facebook-profiilissaan tämän kuvan, ja se tuntui heti ajankohtaiselta itselle. Olen itse lähtenyt jahkailun sijaan toteuttamaan elämässäni sellaisia vähän merkityksettömänkin  tuntuisia toiveita, joiden toteuttaminen on vain minusta kiinni. Ja niiden toteuttaminen onkin ollut jotenkin merkityksellistä. Olen jo jonkin aikaa haaveillut muun muassa, että voin esiintyä jossain tanssiproduktiossa. Sitten minussa heräsi ajatus, että voinhan esiintyä ihan itse jossain kivassa tapahtumassa; ja ehdotin Fuego Loungen Vestalle, että voisinko esittää itämaista tanssia joogasalin pikkujouluissa. Eikä Vesta vastannut kieltävästi. Lupauduttuani esiintymään tulin tietenkin monesti katumapäälle. Mieleen nousi kaikenlaisia vastustavaia ajatuksia , kuten : " Enhän minä ole mikään oikea tanssija; ei minulla ole mitään oikeutta esiintyä. Enhän minä ole vuosiin käynyt tanssitunnilla, vaan harjoitellut vain youtuben avustamana kotosalla. Minähän olen tanssitunneilla aina viimeisiä, joka oppii koreografiat. " Jätin itsepintaisesti nämä ajatukset taka-alalle, ja esitin tanssini. Tietenkin minua jännitti, mutta voitin epäilykseni ja pelkoni ja tein sen. Tanssin sittemmin toisessakin tapahtumassa, ja jännitin ennen esitystä vielä enemmän, mutta tanssiessani edelliskertaa vähemmän. Ja oikeasti uskalsin jo vähän nauttiakin esiintymisestäni. Koen nyt olevani vapaampi olemaan oma itseni myös ollessani näkyvillä. Jos ajatellaan pieniä lapsia, niin eiväthän he koskaan mieti, että onko heillä kyky tehdä jotain; he vain tekevät sitä mikä hyvältä tuntuu. Siihen ajattelin itsekin pyrkiä elämässäni: toteuttaa itseäni vapaasti ilman , että mietin vähääkään mitä muut ajattelevat. Ei minun tarvi koskaan esiintyä isoille yleisöille, mutta voin antaa sen mitä minulla on annettavana, itseäni vähättelemättä. Mitä ikinä se onkaan mitä haluaa tehdä, niin parasta on antaa mennä vaan!

Antamisen ihanuus

Näin joulun alla antamisen teema nousee esille ehkä enemmän kuin muulloin. Siksi tekee mieleni jakaa joitain ajatuksia aiheesta. Tässä eräänä aamuna majapaikassani lueskelin Tiede-lehteä, ja siinä sattui olemaan artikkeli antamisesta ja sen vaikutuksista ihmismieleen. Olin jo aiemmin mietiskellyt aihetta, ja suunnitellut kirjoittavani siitä; tämä artikkeli sai minut tarttumaan toimeen.
Koska olen suuria linjoja ja kokonaisuuksia paremmin kuin yksityiskohtia ja nippelitietoa hahmottava ihminen, en nyt mitenkään muista artikkelin kirjoittajaa, saati tutkijan nimeä, jonka tekemään tutkimukseen artikkelissa viitattiin. Tutkimuksessa tultiin kuitenkin samaan tulokseen kuin itse olen tullut: antaminen tekee hyvää ihmiselle. Koehenkilöt tulivat onnellisemmiksi antaessaan muille kuin antaessaan jotain itselleen. Toki se kun saa jotain joltain toiselta; vaikkapa lahjan, kahvihetken, halauksen tai hymyn, tuntuu myös hyvältä. Antaessaan luo tilanteen, jossa kaikki saavat. Muistetaan siis arjessa antaa lähimmäisillemme. Tarjoa lounas ystävälle, jolla on rahat vähissä, anna rahaa tarvitsevalle;  romanikerjäläiselle voit antaa vaikka kupin kuumaa teetä ja pullan, jos epäilet rahojen menevän johonkin minne et halua niitä antaa. Anna hymy ohikulkijalle, anna voimahalaus tukea tarvitsevalle, anna paikkasi jonossa kiireiselle, anna istumapaikkasi , anna siemeniä linnuille, anna mitä ikinä hetkessä onkaan sinun annettavissasi.
 Itse sain juuri eilen antaa bussirahat pennittömälle opiskelijapojalle, ja hyvä fiilishän siitä itsellekin tuli.
se, joka antaa elää yltäkylläisyydessä. Antamisen iloa ja rauhaisaa joulunaikaa <3

Ketä varten sinä oiken elät?

Kävin I love me-messuilla näyttämässä käpäliäni kirologille, joka sitten tulkitsi persoonallisuuttani. Tulkita oli todella erilainen kuin mitä olin ajatellut sen olevan, mutta ei siitä tässä sen enempää. Se minkä tulkinnasta poimin tähän hetkeen, oli kirologin kysymys " Ketä varten sinä oikein elät?"
Tämä kysymys nousi eilen mieleeni, ja olen tarkastellut asiaa omalla kohdallani.
Kuinka usein sitä ajatteleekaan liikaa muita ihmisä, kun on oman elämänsä suhteen tekemässä uusia ratkaisuja. Sitä miettii puolisoaan , työnantajaansa, ystäväänsä, lapsiaan tai vanhempiaan ; miten heille sopisi se mitä haluan tehdä. Tietenkin läheiset ihmiset pitää ottaa huomioon, mutta on hyvä muistaa, että elämme kukin omaa elämäämme, ja se mikä tekee minulle hyvää ei todellisuudessa ole keneltäkään muulta pois, päivnvastoin.

 Ajattellaan vaikka, että työssä käyvä perheenäiti haluaakin jäädä opintovapaalle lähteäkseen opiskelemaan alaa, jonka huomaa kiinnostavan, kun ei enää viihdy työssään. Hänen siirtymisensä työelämästä opiskelijaksi vaikuttaa tietenkin tuntuvasti perheen talouteen, ja tämä saattaa herättää vastustusta ideaa kohtaan hänen puolisossaan, ja mahdollisesti muutenkin lähipiirissä. Tai ajatellaan, että lapseton  työssäkäyvä aviopari päättää irtisanoutua työpaikoistaan, ja lähteä
maailmanympärysmatkalle. Heidän työnantajansa, ja vanhempansa saattavat pitää heitä hulluina.
Tai ajatellaan, että parikymppinen nainen haluaa perustaa perheen ; tänä päivänä se on epätavallista, ja yleisesti ajatellaan, että parikymppisen naisen raskaus on vahinko. Hänenhän olisi järkevintä opiskella itselleen ammatti ja hankkia työpaikka. Esimerkkejä kompromisseista -omassa elämässä, ja tuttavapiirissä - varmaan löytyy jokaiselta. Varmasti jokainen meistä muistaa myös miltä tuntuu, kun tekee itselleen oikean tuntuisen valinnan.

Se, että ihminen uskaltaa seurata sydäntään ja toteuttaa unelmiaan ei ole yhtään hullua. Meillä on tällä kierroksella käytettävissämme sellaiset noin kahdeksankymmentä vuotta elinaikaa ihmiskehossa maapallolla. Mielestäni se on hullua, että tuhlaisimme tuon ajan käyden töissä velvollisuudentunnosta, tai opiskelemalla johonkin tiettyyn ammattiin , koska vanhempamme haluavat niin, tai ylipäätään pitäisimme kynttiläämme vakan alla, että kukaan ei suutu, tule kateelliseksi tai pidä meitä outoina.

Usein olemme hukanneet elämän varrella todellisen itsemme, ja unohtaneet, mitä oikeastaan edes haluamme elämässä tehdä. Itse olen alkanut varata  enemmän aikaa itseni tutkiskelulle ja kuuntelemiselle, ja itseäni miellyttävien hyödyttömän tuntuisten asioiden tekemiselle. Irtisanouduin toisesta osapäivätyöstäni saadakseni konkreettisesti  enemmän aikaa käyttööni kaikkeen edellä mainittuun, vaikka talouteni onkin epävakaalla pohjalla, eikä se kaiketi olisi ollut järkevää.Olen alkanut taas piirtää, maalata ja kirjoittaa, vaikka en näekään, että miten tästä kaikesta voisi olla "oikeasti" hyötyä minulle.  Huomaan, että minusta on tullut rauhallisempi ja tyytyväisempi tämän kaiken myötä. Olen myös alkanut luottaa elämään enemmän, ja elämä onkin osoittautunut luottaumksen arvoiseksi. En väitä, että olisin täysin vailla huolia, mutta suunta tuntuu oikealta.

Suosittelen lämpimästi tutkimaan omia valintoja, ja kuullostelemaan mikä omassa elämässä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Vaikka tuntuisikin siltä, että asioita on miltei mahdoton muuttaa, niin on nyvä muistaa , että se ei ole totta! Kaikki on mahdollista! On sallittua ja jopa suotavaa elää itseään varten.
Vapauttamalla itsesi vapautat myös muut.

vain nyt voin olla tyytyväinen

Vielä pari viikkoa sitten olin hyvin tyytymätön elämäntilanteeseeni. Miten voi olla niin, että olen tämän ikäisenä lapseton sinkku, jolla on menoja enemmän kuin tuloja. Tuntui, että ympärilläni kaikilla on paremmin: rahaa yllin kyllin, tai ainakin riittävästi, lapsia vähintäänkin tulossa, ellei jo olemassa, hyvät puolisot, mielekäs työ, jos ylipäätään tarvii tehdä töitä, ja mitä kaikkea vielä keksinkään. Negatiiviset tunteet hallitsivat mieltäni lyhyiden valoisien hetkien lomassa.
Sitten silmäni kuitenkin aukesivat näkemään totuuden : samaa mielen luoma draamaa me kaikki kuitenkin elämme, olivat puitteet sitten mitkä hyvänsä. Se, jolla on mitä minä haluan, on kuitekin tyytymätön johonkin. Ehkä vanhemmuus tuntuukin raskaalta; aikaa itselle ei tunnu löytyvän, tai vauva valvottaa yöt. Ehkä sitä mielekästä työtä onkin liikaa tai liian vähän, tai hyvällä puolisolla pyörivät työasiat mielessä, niin, ettei hän pysty olemaan läsnä toiselle. Aina on olemassa jotain , mihin voin olla tyytymätön, ja mikä vie mielenrauhan.
Minuun teki suuren vaikutuksen, kun kuulin Nelson Mandelan elämänkerrassaan kertoneen vankilassa vietettyjen vuosien olleen hänen elämänsä parasta aikaa. Ei elämässä lopulta ole kyse siitä, miten meillä menee fyysisellä tasolla, vaan siitä miten hyvin ymmärrämme todellisen olemuksemme , ja elämän todellisen luonteen. Toki on sallittua luoda toimivat ulkoiset puitteet maanpäälliselle olemassaololleen. Se tarkoittaa kuitenkin eri ihmisille todella erilaisia asioita, ja on täysin turhaa vertailla itseään muihin. Lähtökohtammekin , joista lähdemme elämäämme luomaan, voivat olla hyvinkin erilaisia.
Tajusin, että voin olla tyytyväinen ekämääni vain nyt. Ei ole mitään sitku; on vain nytku. Let's make the best out of it!